MTV3:n sarja L/Over on tuonut suuren yleisön nähtäväksi sen, millaista parisuhteen vuorovaikutus narsistisen henkilön kanssa on. Sarjan juoni jättää auki kysymyksen siitä, millaisia ovat avioerot tällaisista henkilöistä. Jotakin tähän kysymykseen soveltuvaa psykologista tutkimustietoa on jo olemassa.
Tutkimusten mukaan narsistiset henkilöt ovat esimerkiksi muita alttiimpia fantasioimaan kostosta ja ryhtymään kostotoimiin sosiaalisen torjunnan seurauksena. Tämä näkyy usein myös eron jälkeisessä ns. prosessikäyttäytymisessä, eli siinä, miten oikeusprosessin yhteydessä toimitaan ja käyttäydytään. Eroprosesseissa narsistisuus erityisesti miehillä on yhteydessä hyökkäävään ja aggressiiviseen konfliktinratkaisustrategiaan. Ilmiö ei kuitenkaan ole sukupuolesta riippuvainen. Tutkimuksissa miehet korostuvat tietyissä konfliktimuodoissa, mutta narsistinen kostodynamiikka erossa voi aktivoitua yhtä lailla naisilla. Liike-elämässä tehdyt tutkimukset puolestaan osoittavat yritysjohtajan narsistisuuden olevan yhteydessä siihen, että yritys ajautuu pitkiin ja riitaisiin oikeusprosesseihin. Sama pätee uskoakseni eroriitoihin. Huoltoriidoista tuttujen lapsen vieraannuttamisilmiöiden osalta tutkimukset viittaavat lapsia vieraannuttavien vanhempien kohonneeseen narsistisuuteen. Tällöin lapsi toimii välineenä kostamiseen.
Kokonaisuudessa tutkimusten kautta piirtyy kuva siitä, että sopuisasti eronneisiin verrattuna narsistiset henkilöt ovat eroprosesseissa itsekkäämpiä, ahneempia ja aggressiivisempia, ja he välittävät vähemmän toisen osapuolen oikeuksista, tunteista ja tarpeista. Vanhemmuudessa he ovat itsekeskeisempiä, vähemmän lapsilähtöisiä ja korostavat enemmän omaa tärkeyttään.
Olen viime vuosikymmeninä oikeuspsykologina ja psykoterapeuttina kuullut ja nähnyt monia eroriitoja, joissa toinen käyttäytyy narsistiselle henkilölle ominaisilla tavoilla. Aivan samoin kuin parisuhteessa olevan dynamiikan ja vuorovaikutuksen osalta, myös prosessikäyttäytyminen näillä henkilöillä noudattaa hyvin samanlaista kaavaa, ikään kuin samaa käsikirjoitusta.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Alla siitä joitakin esimerkkejä ja huomioita. Muista lukijana kuitenkin se, että narsismi on jatkumo, eikä jokainen narsistisia piirteitä omaava henkilö toimi näin. Tässä kuvaan nimenomaan sellaista patologista ja haavoittuvaa narsismin muotoa, jossa ero koetaan syvänä loukkauksena, jonka vastareaktiona käynnistyy kontrolli ja kosto. Asian laajuuden vuoksi rajaan tämän koskemaan vain eroja, jossa parilla ei ole lapsia, mutta on yhteistä omaisuutta ja yritystoimintaa, ja toinen osapuoli on erossa yksin aloitteellinen. Annan tässä samassa yhteydessä neuvoni tilanteessa pärjäämiseen.
Kyse ei ole tavallisesta erosta
Tämänlaisissa eroissa prosessin kulku ei noudata tavallisia vaiheita tai sääntöjä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että riidan toinen osapuoli ei välttämättä hae ratkaisua, vaan yksi tietoinenkin tavoite on kostaa ja jo tämänkin takia pitkittää prosessia ja aiheuttaa toiselle mahdollisimman paljon psyykkistä ja taloudellista haittaa. Lähisuhdeväkivalta jatkuu myös eroprosessissa uhkailun, painostamisen, kiristämisen ja kontrollin muodossa. Syytökset, mitätöinnit ja vaatimukset eskaloituvat vieläkin kovemmiksi kuin mitä ne olivat liiton aikana. Tämä kaikki palvelee tarvetta ruokkia omaa ylemmyyden tunnetta suhteessa suhteesta lähtijään. Oikeudellisten vaatimusten osalta se tarkoittaa sitä, että kompromissia ei ole olemassa. Oikeudelliset vaatimukset ovat röyhkeitä ja itsekkäitä; narsistin mielessä toisella ei välttämättä ole lainkaan oikeuksia yhteiseen omaisuuteen.
Oikeusprosessista tulee pitkäkestoinen
Tällaiset eroriidat kestävät usein pitkään, koska oikeudellista kirjelmöintiä käytetään painostuskeinona, uusia väitteitä nostetaan jatkuvasti esiin, jo sovittuja asioita perutaan, ja omia vaatimuksia vaihdetaan ja muutetaan. Riidat voivat kestää vuosia, vaikka kyse olisi vain yhteiselämän päättämisestä ja omaisuuden erottelusta tai osituksesta. Tapoja pitkittää prosessia on monia; kuten se, että suostuu tuomioistunsovitteluun, vaikka ei olisi aikomustakaan suostua sovintoon. Tämä pitkittää prosessia usein 6-12 kuukautta. Jo itsessään asian vireille saamista voidaan vältellä pakoilemalla haastemiestä, koska asiaa ei haluta kohdata tai sitten halutaan mahdollisimman pitkään hyötyä yhteisestä elatusvelvollisuudesta tai piilottaa omaa varallisuutta, jotta se ei tulisi erossa jaettavaksi.
Älä ole yhteydessä häneen ja valitse itsellesi hyvä asianajaja
Suora yhteydenpito toiseen osapuoleen harvoin johtaa mihinkään hyvään. Myötätuntoon vetoaminen herättää näissä tapauksissa yleensä kostonhalun eskaloitumisen. Kun toinen huomaa, että rupeat voimaan asian takia huonosti, hän kokee mielihyvää vallasta ja siitä, että hän voi vaikuttaa sinuun negatiivisesti. Silloin ollaan kostonhalun ytimessä. Toistuvat sähköpostit, syytökset ja provokaatiot ovat osa dynamiikkaa ja painostamista.
Valitse oikeudelliseksi avustajaksesi kokenut asianajaja, joka toimii usean osakkaan asianajotoimistossa. Asianajajien toimintaa valvoo Asianajajaliitto, ja laaja-alainen kokemus asianajotoiminnasta tällaisista konflikteista on erityisen tärkeää. Anna asianajajasi hoitaa kaikki yhteydenpito ja huomioi, että asianajajasi on velvollinen perehtymään kaikkeen toiselta osapuolelta tulleeseen kirjelmöintiin. Usein tällaiset henkilöt päätyvät edustamaan ainakin joiltakin osin itse itseänsä (koska asianajajat toisensa perään rimpuilevat heistä irti), ja voivat näin lisätä turhalla kirjelmöinnillä kulujasi merkittävästi. Pyydä asianajajaltasi nähtäväksesi vain olennainen informaatio.
Dokumentoi kaikki
Pidä aikajanaa ja tiivistä päiväkirjaa, säilytä viestit ja kirjaa tapahtumat. Varaudu hakemaan lähestymiskieltoa, jos häirintä jatkuu. Oikeudessa tarvitaan näyttöä.
Sovittelussa painostaminen ja sovitussa pitäytyminen
On hyvä ymmärtää, että tuomioistunsovittelussa voit kokea painostusta niin exäsi oikeudellisen avustajan kuin myös sovittelussa mukana olevien tuomareiden taholta. Tänä päivänä on tavallista, että tuomiosituin sovittelussa tehdään riskianalyyseja eli sinulle kerrotaan paljonko pahimmassa tapauksessa tulet menettämään rahaa riidassa, jos päätös ei ole sinulle edullinen. Näin voidaan tehdä hyvin selkeässäkin tapauksessa ja korostaa painostusta jopa liioittelemalla esimerkiksi lukuja siitä, kuinka moni päätös muuttuu hovioikeudessa. Tämä on yksi ikävimmistä ilmiöistä, mitä olen koskaan oikeuspsykologina kohdannut. Järjestelmä, jonka pitäisi tuoda ihmisille oikeutta, voi joissakin tilanteissa näyttäytyä osapuolille psyykkisesti hyvin painostavana.
Yllättävää ainakin minulle on myös ollut se, että tuomioistuimen sovittelussa sovitun asian voi perua, jos tuomioistuin ei ole sitä vielä ehtinyt vahvistamaan. Suullinen tuomioistuimessa tuomareiden valvovien silmien alla tehty sopimus ei siis velvoitakaan. Jos näin käy, edetään jatkettuun sovitteluun. Tämä ”leikki” voi jatkua kolme tai neljäkin kierrosta ja johtaa useiden tuhansien eurojen lisäkuluihin. Sovintoratkaisuissa osapuolet itse lähtökohtaisesti vastaavat kuluistaan.
Varaudu siihen, että rahalliset saatavasi viivästyvät
Olen nähnyt lukemattomia keplotteluyrityksiä siitä, että toinen henkilö välttelee tuomioistuimen tai pesänjakajan päätöksen mukaisen maksuvelvollisuuden toteuttamistaan. Voi käydä myös niin, että vaatimuksesta on pesänjakajan neuvotteluissa luovuttu, koska pesänjakaja on todennut sen perusteettomaksi, mutta sitä yritetäänkin käyttää kuittausperusteena velkomiskanteessa, jonka olet joutunut laittamaan vireille, koska henkilö ei ole suostunut maksamaan pesänjakajan määräämää saatavaasi. Näissä eroissa ahneus näyttää monet puolensa ja joskus keinot vaikuttavat epätoivoisiltakin ja juridisesti heikoilta. Usein asian lopullinen ratkaisu vie jälleen vuosia. Ainoa lohtu näissä tilanteissa on se, että saatava kerryttää korkoa. Oikeudenkäyntikuluineen (joista hävitessään toinen osapuoli vastaa) tällainen saatava voi korkojen kanssa helposti kolminkertaistua muutamassa vuodessa.
Älä odota oikeudenmukaisuuden toteutumista
Tällaisessa riidassa totuudella tai oikeudenmukaisuudella ei tunnu olevan vastapuolelle merkitystä. Reiluutta ja tasapainoa ei näissä riidoissa saavuteta koskaan. Keskeistä toiselle osapuolelle on narsistisen loukkauksen paikkaaminen ja voittaminen. Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, että hän voi esimerkiksi valehdella pesänjakajalle jopa siitä, että sinun henkilökohtainen irtaimistosi olisi hänen. Yleensä näin tehdään sinulle emotionaalisesti tärkeän irtaimiston osalta. Sellaisten kuin harrastusvälineesi, taideteoksesi, aiemmat häälahjasi edellisestä liitostasi tai ennakkoperinnöksi vanhemmilta tai lahjaksi ystäviltäsi saamasi esineet. Joskus tällaiset väitteet ulottuvat myös lastesi henkilökohtaiseen omaisuuteen; erityisesti silloin, jos niillä on rahallista arvoa. Pesänjakajalla ei tällaisessa tilanteessa ole mitään mahdollisuutta tietää, miten asia oikeasti on ja prosessi voi jämähtää paikallensa kuukausiksi. Näissä tilanteissa voi olla viisasta antaa asian olla, koska on hyvin todennäköistä, että et halua esinettä muutenkaan enää itsellesi muistuttamaan riidasta. Hyvin usein näissä eroissa lähes koko irtaimisto jää toiselle osapuolelle tällaisen väsytystaktiikan seurauksena. Siitä voidaan maksaa muodollinen korvaus, mutta ei se ei yleensä ole realistisessa suhteessa irtaimiston arvoon.
Varaudu siihen, että omaisuuttasi kavalletaan ja vahingoitetaan
Kun muutat pois yhteisestä kodista, tee se odottamatta ja vie mukanasi kaikki, mikä on sinun. Jos et tee näin, on mahdollista, että muuttopäivänäsi henkilökohtaista omaisuuttasi on piilotettu tai laitettu lukkojen taakse. Tämä on osa äärimmäistä kontrollin tarvetta. Samoin se, että sinua käskytetään hakemaan omaisuuttasi tiettyinä kellonaikoina ilman joustovaraa ja saat sitä haltuusi tipoittain. Sitten jos ja kun saat omaisuutesi, sitä on voitu tahallisesti rikkoa tai vahingoittaa. Poliisi ei yleensä lähde tutkimaan tällaista vahingontekoa, joten on järkevää pyrkiä välttämään se ennakolta.
Ole valmis valheisiin ja menettämään se liiketoiminta, minkä yhdessä omistatte
Patologinen valehteleminen kuuluu tällaisen henkilön prosessikäyttäytymiseen. Oikeudessa tuomarille tai pesänjakajalle voidaan väittää mitä vain; esimerkiksi pesänjakajalle esitetyissä omaisuusluetteloissa yhteinen omaisuutenne on voinut muuttua hänen henkilökohtaiseksi omaisuudekseen tai jos omistatte yrityksen, voi omaisuus olla sen, vaikka näin ei todellisuudessa olisikaan. Tällaiset neuvottelut pesänjakajan kanssa voivat jatkua vuosia ennen kuin mitään paikkakatselmuksia tai kirjallisia todisteita asiasta ruvetaan edes keräämään.
Jos omistatte yhdessä yrityksen, niin sen suhteen sinulla voi olla hänen mielestään vain velvollisuuksia, mutta ei mitään oikeuksia. Hän hyvin todennäköisesti pyrkii raivaamaan sinut ulos yhtiön toiminnasta tai muutoin horjuttamaan asemaasi. Jos hänellä on korkeampi määräysvalta yhtiössä kuin sinulla, voi hän yllättäen estää pääsysi yhtiön järjestelmiin (kuten sähköpostiin), ohjata yhtiön varoja itsellensä, asettaa maksukieltoon sinusta aiheutuvia kuluja ja tehdä sinulle kiusaa yhtiön nimissä, kuten merkitä yhtiön hankintoja lainaksi sinulle.
Joissakin tilanteissa yhtiössä voidaan toteuttaa alihinnoiteltu osakeanti, jonka seurauksena toisen omistusosuus laskee merkittävästi. Tällaiset strategiat saattavat olla lain puitteissa mahdollisia, mutta niiden oikeudenmukaisuus voi näyttäytyä ulkopuolisen silmin hyvinkin kyseenalaisena. Siksi tällaisista toimeksiannoista myös laskutus on usein tavallisuudesta poikkeava: eräässä tuntemassani tapauksessa perheyhtiön aiemman tasapuolisen omistajuuden sijaan sen lähes kokonaan itselleen tällä tavoin haltuunsa saanut henkilö maksoi kahdesta yhtiökokouksesta, joilla tämä toteutettiin, 10 000 euron asianajolaskun. Se oli kelpo hinta, koska yhtiö itsessään omisti mm. kiinteistöjä usean sadan tuhannen euron arvosta.
Osa ystävistänne saattaa valita hänen puolensa
Tällaisen eron seuraaminen sivusta on lähipiirille raskasta. Jos kyse on narsistisesta henkilöstä, on hän yleensä hyvä uskottelemaan yhteisille ystävillenne erilaisia asioita sinusta ja erostanne. Jos hän on ollut taitavat manipuloidessaan sinua, niin hän on sitä myös suhteessa yhteisiin ystäviinne. Älä ylläty, jos näet hänen somessaan valokuvia rehentelevine teksteineen siitä, kuinka hän kaveeraa ystävienne kanssa. Tämä on osa hänen kostoansa ja hän todennäköisesti kokee siitä mielihyvää. Ystävänne ovat hänelle välineitä sinun vahingoittamiseesi, tiedäthän itse, ettei hän kykene aitoihin tunnepitoisiin ihmissuhteisiin.
Hänen somensa seuraaminen ei tuota sinulle mitään hyvää, joten se kannattaa lopettaa jo hyvin varhaisessa vaiheessa jo siksikin, että varmasti jo tiedät, millainen hän oikeasti on. Sellaiset ystävät, jotka tällaiseen ovat sokeina lähteneet mukaan, tuskin ovat enää ystävyytesi arvoisia. Yksi kalliimpia maksettavia hintoja näissä eroissa on luottamuksen menettäminen niihin ihmisiin, jotka ovat aikaisemmin olleet ystäviänne, ja joiden näet pitävän häneen yhteyttä. Onneksi uusien ystävien saaminen on tänä päivänä helpompaa kuin koskaan ennen. Hakeudu uusien harrastusten pariin, ole aktiivinen ja älä kerro uusille ihmisille elämässäsi tästä menneisyydestäsi. Näin voit parhaiten.
Ero tulee kalliiksi, mutta älä anna taloudellisen uuvuttamisen murtaa
Tällaisten erojen hintalappu liikkuu tyypillisesti useissa kymmenissä tuhansissa euroissa. Tilanne on erityisen haasteellinen silloin, jos toinen edustaa itseään tai on ammatiltaan lakimies ja käyttää esimerkiksi oman yhtiönsä juristeja kuukauispalkalla ajamaan asiaansa. Sinulle pyritään todennäköisesti tekemään tarkoituksellisesti taloudellista vahinkoa siten, että luopuisit vaatimuksistasi. Näissä jutuissa taloudellinen “lypsäminen” on tyypillinen piirre: kun joustat vaatimuksissasi, toisen vaatimukset muuttuvat tiukemmiksi. Tärkeätä tällöin on pysyä strategiassa, eikä reagoida jokaiseen liikkeeseen.
Pidä huolta omasta psyykkisestä jaksamisesta
Nämä riidat ovat psykologisesti poikkeuksellisen kuluttavia. Jos niissä näkee jotakin hyvää, niin yleensä se on se, että lopultakin varmasti ymmärtää kuinka syvästi häiriintyneen vuorovaikutuksen keskellä on elänyt ja kuinka onnellinen voi olla siitä, että on ymmärtänyt lähteä suhteesta. Asianajajasi kantaa jutun juridisen taakan, eikä tällainen riita vie sinulta uutta vapauttasi ja itsenäistä elämääsi. Parhaiten asian kanssa mielestäni pärjää, kun oppii suhtautumaan asiaan “elämän sivujuonteena”, ja keskittyy muutoin elämään omaa elämäänsä.
Lopuksi
Minussa tällaiset tapaukset herättävät surua siitä, miten paljon energiaa ihminen voi käyttää pyrkimyksessään tuhota joku sellainen, joka on ollut hänen puolisonsa, ja jota hän oletettavasti ainakin jollakin tasolla on joskus rakastanut. Oletan, että tällaisissa tapauksissa ero ei ole romahduttanut narsistista henkilöä sinänsä, mutta se on kyllä romahduttanut hänen minäkuvansa ja käyttäytyminen prosessissa on epätoivoinen yritys rakentaa se uudelleen vallan ja kontrollin kautta. On surullista, että ihminen on kehittynyt tällaiseksi. Tyypillisesti eroa seuraavat mahdolliset yhteiset ja lähteneen puolison omat lapset katkaisevat narsistisen henkilön erokäyttäytymisen takia välinsä häneen kokonaan.
Tällaiset tapaukset herättävät minussa myös turhautumista järjestelmään, koska se tuntuu usein näissä tapauksissa palkitsevan sinnikkäimmän ja aggressiivisimman osapuolen, eikä oikeassa olevaa ja sitä, joka ehkä vuosien ajan on kärsinyt henkisestä väkivallasta, joka edelleen oikeusprosessin lavasteissa jatkuu.
Kolmanneksi nämä tapaukset herättävät minussa aina kunnioitusta niitä kohtaan, jotka lähtevät. Tällaisessa erossa oikeudellinen lopputulos ei useinkaan tunnu oikeudenmukaiselta eikä se yleensä sitä myöskään objektiivisesti arvioiden ole. Mutta todellinen voitto ei ole tuomioistuimen päätös eikä se, kenen haltuun omaisuutta enemmän jäi. Todellinen voitto on se, että et enää elä pelossa. Se, että sinun ei enää tarvitse selittää itseäsi, varoa sanojasi tai kantaa toisen raivoa ja psyykkistä epävakautta.
Näissä eroissa toisen osapuolen motiivi on usein kontrolli ja kostaminen. Sinun motiivisi on turvallisuus, itsekunnioitus ja vapaus. Vuosien kuluttua oikeudenkäyntien yksityiskohdat unohtuvat. Se ei unohdu, että uskalsit lähteä.
Kuusi vuotta eron jälkeen eräässä tuntemassani tapauksessa suhteesta lähtenyt nainen oli maksanut oikeudenkäyntikuluja kymmeniä tuhansia euroja. Yhteiseen omaisuuteen liittyviä oikeusprosesseja oli ollut neljä ja niistä viimeinen oli juuri päättynyt. Hän oli voittanut niistä kolme ja sovitellut yhden – luopuen siinä puolesta alkuperäisiä vaatimuksiaan. Yhteisestä irtaimistosta hän oli luopunut noin 15 prosentilla summalla sen todellisesta arvosta. Osakeannin seurauksena hän käytännössä hän menetti kaiken yhteiseen, yksin aikoinaan aloittamaansa, liiketoimintaan kerryttämänsä omaisuuden, joka oli huomattava. Käytännössä mies vei erossa sen varallisuuden ja perinnön, mitä nainen oli lapsellensa kerryttänyt. Lapsi oli kasvanut miehen kanssa yhdessä eläen aikuiseksi.
Eron alkuvaiheen sovintoneuvottelussa vastapuolen asianajaja oli huutanut naiselle: ”Sinulle ei tule jäämään yhtään mitään!”
Asianajaja ei tiennyt avioliiton aikaisesta henkisestä väkivallasta. Hän ei ymmärtänyt, että ainoa, millä oli naiselle merkitystä, oli vapaus ja rauha.
Sen nainen sai.
Hän muutti toiseen kaupunkiin, aloitti uusia harrastuksia, rakensi ympärilleen uuden laajan ystäväpiirin, ja palautti osin vanhan ystäväpiirinsä, josta kumppani oli häntä liiton aikana eristänyt, menestyi työssään paremmin kuin koskaan aikaisemmin, ja hänen suhteensa lapseen tiivistyi entisestään.
”Jokainen aamu, kun astelen uuteen olohuoneeseeni sataman äärellä ja näen auringon nousevan taivaanrannasta, hymyilen ja tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että saan elää tämänlaista elämää”, hän kertoi.
Joillekin ”ei jää mitään” tarkoittaa loppua. Toisille se tarkoittaa alkua.
Se, joka tarvitsee jatkuvaa riitaa ihmissuhteissaan elääkseen, ei koskaan voita.
Se, joka valitsee rauhan, voittaa elämänsä takaisin.
Lähteitä
Baum, N., & Shnit, D. (2003). Divorced Parents’ Conflict Management Styles: Self-Differentiation and Narcissism. Journal of Divorce & Remarriage, 39(3–4), 37–58. https://doi.org/10.1300/J087v39n03_02
Ehrenberg, M.F.,Hunter, M.A. & Elterman, M.F. (1996). Shared parenting agreements after marital separation: The roles of empathy and narcissism. Journal of Consulting and Clinical Psychology, 64(4); 808-818.
Donner, M. B. (2006). Tearing the child apart: The contribution of narcissism, envy, and perverse modes of thought to child custody wars. Psychoanalytic Psychology, 23(3), 542–553. https://doi.org/10.1037/0736-9735.23.3.542
Rijsenbilt, A. & Commandeur, H. (2013). Narcissus Enters the Courtroom: CEO Narcissism and Fraud. Journal of Business Ethics 117, 413–429. https://doi.org/10.1007/s10551-012-1528-7.
O’Reilly, C. A., Doerr , B. & Chatman, J. A. (2017). “See you in court”: How CEO narcissism increases firms’ vulnerability to lawsuits. The Leadership Quarterly, 29, 365 378.
