Myötätuntouupumuksen käsitettä käytetään kuvaamaan erityisesti auttajantyössä ilmenevää sekundaarista posttraumaattista stressireaktiota. Kyse on emotionaalisesta uupumistilasta, joka aiheutuu toistuvasta altistumisesta surua ja ahdistusta aiheuttaville ärsykkeille, sekä empaattisesta vuorovaikutuksesta kriisissä olevan ihmisen kanssa. Siihen liittyy tunteiden peilaus ja somaattinen eli kehollinen empatia.
Käytännössä esimerkiksi auttamistyössä hoidettavan kärsimys tarttuu hoitajaan sekä tiedostavalla tasolla että tiedostamattomalla, myös somaattisella tasolla. Samaistumisen voimakkuuteen vaikuttavat henkilön omat kokemukset ja elämäntilanne. Tärkeätä on ymmärtää, että kyseessä on luonnollinen ja normaali reaktio empatiakykyiselle ihmiselle, mutta samalla merkittävä työperäinen riski, joka voi aiheuttaa työkyvyttömyyttä, työtehon laskua ja vaikeuksia yksityiselämässä. Oireiden ilmeneminen on yksilöllistä, mutta niihin kuuluvat esimerkiksi kokemus siitä, että tapahtunut täyttää lisääntyvästi mielen, suru ja alakuloisuus ”tarttuu”, maailmankuva ja ihmiskuva voi muuttua pessimistiseksi, sisäinen turtuneisuus, ärtyneisyys, työn mielekkyyden katoaminen, ammatillisen itsetunnon heikkeneminen, ruokahaluttomuus ja univaikeudet. Hoitoammattien lisäksi myötätuntouupumukselle voi altistua mm. poliisin työssä, sosiaalityössä, oikeuslaitoksessa, toimittajana, onnettomuustutkijana jne.
Tässä blogitekstissä käsitellään myötätuntouupumuksen hoitoa toimittajan työssä. Kutsun asiakastani tässä Venlaksi. Hän on hyvin kokenut toimittaja, joka on erikoistunut kriisitilanteissa raportointiin ja tutkivaan journalismiin. Hän oli työskennellyt jo pitemmän aikaa sellaisen jutun parissa, johon liittyi rikostutkinta, johon liittyi useita asianomistajia, joille oli aiheutunut rikostapahtumasta huomattavia psyykkisiä oireita. Venla oli ollut useisiin asianomistajiin yhteydessä ja ohjeistanut heitä rikosilmoitusten tekoon. Venlan pettymykseksi poliisi oli kuitenkin suhtautunut asianomistajien kertomuksiin vähättelevästi ja kyseenalaistaen niiden todenperäisyyden. Hiljalleen tämä työtilanne rupesi aiheuttamaan Venlassa univaikeuksia, kokemusta kontrollin puutteesta, syyllisyyden tunnetta ja ahdistuskohtauksia.
Venla valitsi kohdemuistoksi puhelinkeskustelun, jonka hän oli käynyt erään asianomistajan kanssa. Keskustelussa asianomistaja oli kertonut Venlalle poliisin vähättelevästä suhtautumisesta häneen ja siitä, miten se oli vaikuttanut. Pahimmaksi kohdaksi muistossa Venla nimesi sen kun hän kuuli, miten poliisi oli suhtautunut asianomistajaan. Negatiiviseksi kognitioksi Venla valitsi ”olen voimaton” ja positiiviseksi kognitioksi ”tein parhaani”. Positiivisen kognition todenmukaisuus tunneasteikolla 1-7 (ei lainkaan totta-täysin totta) oli kaksi. Muisto herätti Venlassa tuskan, tyrmistyksen, voimattomuuden, syyllisyyden, surun ja epätoivon tunteita, jotka ilmenivät mm. rinnan alueen ahdistuksena ja itkuna. Tapahtuman häiritsevyys oli asteikolla 0-10 hoidon alkaessa kahdeksan.
Molemminpuolinen näköärsykkeellä etänä videon välityksellä annettu stimulaatio aloitettiin Venlan keskittyessä kohdemuistoon ja liittäessä siihen kielteisen ajatuksen itsestään. Alla on kuvattu Venlan mielen prosessointi vaiheittain bilateraalisen stimulaation (BLS) edetessä ja kestäessä kerrallaan noin 20-30 sekuntia. Tekstin pituuden supistamiseksi jokaista bilateraalisen stimulaation vaihetta ei merkitä, vaan ne toistuvat Venlan antaman palautteen jälkeen aina suhteellisen saman kestoisina:
V1: mulla valuu kyyneleet silmistä.
BLS
V2: Ottaapa koville, en osaa sanoa… huomaan että olen ladannut siihen paljon tunteita. En ollut itsekään tietoinen tästä.
V3: Enhän mä voinut tietää, että poliisi suhtautua tuolla tavalla…mä olen kuitenkin kuunnellut tosi pitkään häntä. Enemmän kuin mitä toimittajan tarvitsisi.
V4: Muistan vaan sen, että hän on sanonut monta kertaa, että siitä on ollut tosi paljon apua, että olen kuunnellut. Nyt mä ajattelen, että se on läsnä olemista, vaikka ei pysty tekemään asialle mitään.
V5: Tulee tyynempi olo. En oikein osaa sanoa. En pysty kohtelee ihmisiä muutoin.
V6: Tavallaan teen yli sen mitä tarttis tehdä eli en vaan kirjota juttua. Mä en ole vastuussa siitä, miten poliisi hoitaa juttuja. Mä vain hoidan oman työni.
V7: Ahdistaa vähemmän.
V8: Ahdistaa tosi paljon vähemmän.
(minä) Palataan takaisin kohteeseen, mitä huomaat nyt?
V9: Ei tule enää sitä hirveätä oloa.
(minä) Kuinka häiritsevältä kohdemuisto tuntuu nyt asteikolla 0-10?
V10: Kolme. Pääsenkö koskaan siitä yli, että tunnen olevani vastuussa toisen tekemisestä?
(minä, kognitiivinen väliintulo): Oletko vastuussa poliisin toiminnasta?
V11: En.
V12: En oikein tiedä. Ehkä kuitenkin olen vastuussa, kun voin jutuillani vaikuttaa siihen, miten ne toimivat.
(minä, kognitiivinen väliintulo): Oletko joskus kirjoittanut jutun, jolla olisi vaikutusta siihen, miten polisi toimii?
V13: En.
V14: Ajattelen etten oikeasti ole kirjoittanut sellaista. Mua ei voi syyttää.
V15: Ahdistus vähenee vielä siitä mitä se oli.
(minä) Kun palaat kohteeseen, niin kuinka häiritsevältä se tapahtuma tuntuu nyt?
V16: yksi.
(minä) Tarkistetaan positiivinen kognitio. Onko se ”tein parhaani” hyvä tässä?
V17: Joo, tein parhaani ja sen asianomistajan hätä ei ole minun vastuullani.
(minä): Hyvä, juurrutetaan se siihen tapahtumaan. Kuinka todelta se tuntuu nyt asteikolla 1-7 (ei lainkaan-täysin).
V18: viisi.
Lopulta positiivinen kognitio toistojen myötä kohosi kuutoseksi ja henkilö koki olonsa helpottuneeksi ja hyväksi. Hän oli itsekin yllättynyt, kuinka tunnelatautunut kokemus lopulta oli ollut.
Kuten tässäkin tapauksessa, soveltuu EMDR-menetelmän käyttö erinomaisesti työnohjaustilanteisiin. Tällöin menetelmällä voidaan työstää asiakkaan työhön, työyhteisöön ja omaan työrooliin liittyviä muistijälkiä neutralisoimalla niihin liittyviä kielteisiä ja nykyisyyttä häiritseviä tunteita sekä kielteisiä ajatuksia ja uskomuksia itsestä. Olen toistaiseksi käyttänyt EMDR-menetelmää tuloksellisesti muun muassa hankalien asiakastilanteiden, haastavien vuorovaikutustilanteiden, irtisanomistilanteiden, esiintymisjännityksen ja YT-neuvotteluiden aiheuttamien kielteisten kokemusten työstämiseen. Kehittämääni BLS4 Online Help sovellusta, jossa videon välityksellä annetaan työnohjausta ryhmälle, on käytetty hankalien asiakaskokemusten purkuun. Työnohjaus edistää ammatillisten valmiuksien tunnistamista, edistää työssä kehittymistä, sekä selvittää ja ratkaista työn haasteita ja lisätä itsetuntemusta. Työnohjauksen tavoitteena on aina ammatillinen kasvu, kuten tässäkin esimerkkitapauksessa.
Lähteitä:
Babette R. (2010). Apua auttajalle. Myötätuntouupumuksen ja sijaistraumatisoitumisen fysiologia. Traumaterapiakeskus
2010.Toivola, K. (2004). Myötätuntouupumus auttajantyön työperäinen riski. Työterveyslääkäri;22(3):330 332.
