EMDR-terapia luisteluvalmennukseen liittyvien ulkonäköpaineiden aiheuttaman ahdistuksen hoidossa

Taitoluisteluun liitetään usein niin ulkonäköön kuin ruumiinrakenteeseenkin liittyviä paineita. Suomen taitoluisteluliiton viime vuonna julkaiseman lajiliittokyselyn mukaan 438 luistelijan joukossa 53 % oli kokenut ulkonäköön liittyviä paineita luisteluharrastukseen liittyen. Julkisesti asiasta ovat Suomessa puhuneet viime vuosina ainakin Kiira Korpi ja Emmi Peltonen. Tässä blogitekstissä käsitellään erään luistelijan kokemusta lajiin liittyvistä ulkonäköpaineista ja niiden vaikutuksesta urheilu-uraan. Kutsun luistelijaa tässä Jutaksi.

Jutta on noin 30-vuotias nainen, joka on pärjännyt kansallisella ja kansainvälisellä tasolla luistelussa erittäin hyvin. EMDR-terapiaan Jutta on hakeutunut käsitelläkseen luistelu-uran aikaan saamiaan paineita ja vaatimuksia liittyen ruumiinrakenteeseen ja ulkonäköön. Jutta on koko ikänsä kokenut olleensa tyytymätön ulkonäköönsä ja sen vaikutukset ovat heijastuneet hänen ihmissuhteisiinsa.

Hiljattain Jutalla ovat korostuneet kokemukset siitä, että hän olisi kookas ja lihaksikas. Hän on kokenut asian johdosta voimakasta ahdistusta ja epätoivoa. Pyysin hoitotilanteessa Juttaa ns. liukumaan taaksepäin ajassa niin varhaisiin muistoihin kuin hän pystyi, joihin liittyi sama kehollinen tyytymättömyyden ja kelpaamattomuuden kokemus. Jutta sanoitti kohdemuistoksi valikoitunutta tilannetta näin:

”Olen jäähallilla ja me harjoitellaan hyppyjä. Vuoron perään harjoiteltiin. Valmentajalla oli sellainen laite, millä se avusti hypyissä. Valmentaja ei kuitenkaan suostunut avustamaan minua, koska sen mielestä mä olin liian painava yksilölajiin. Muistan että se sanoi mulle, että olen liian iso eikä se antanut mun harjoitella hyppyjä. Muistan myös, että meillä oli seinällä sellaisia tarra-arkkeja ja luistelija sai aina tarran, kun se oli onnistunut hypyssä. Mä en niitä saanut.”  

Pyysin Juttaa keskittymään em. kohdemuiston pahimpaan hetkeen, joka hänelle oli valmentajan sanat siitä, että hän oli liian painava. Ohjasin häntä nimeämään kyseiseen tapahtumaan ja siihen edustavaan mielikuvaan liittyvän kielteisen ajatuksen itsestään. Jutta sanoi ”olen läski”. Vaihtoehtoiseksi kohdemuistoon liitettäväksi myönteiseksi kognitioksi Jutta valitsi ”olen ihan normaali”, ja sen todenmukaisuus tuntui ennen poisherkistämisen aloittamista asteikolla yhdestä seitsemään kahdelta (1 = tuntuu täysin väärältä ja 7= tuntuu täysin oikealta). Kohdemuisto herätti Jutassa vihan, surun ja itse-inhon tunteita, sekä mielen että kehon tasolla ja hän koki kohdemuistoon liittyvän mielikuvan häiritsevyyden tunteen voimakkuuden olevan asteikolla 0-10 yhdeksän. Hän kuvasi kehollista kokemustaan ”oksettavaksi”.

Molemminpuolinen näköärsykkeellä annettu stimulaatio aloitettiin Jutan keskittyessä kohdemuistoon ja liittäessä siihen kielteisen ajatuksen itsestään. Alla on kuvattu Jutan (J) mielen prosessointi vaiheittain bilateraalisen stimulaation (BLS) edetessä ja kestäessä kerrallaan noin 20-30 sekuntia. Tekstin pituuden supistamiseksi jokaista bilateraalisen stimulaation vaihetta ei merkitä, vaan ne toistuvat Jutan antaman palautteen jälkeen aina suhteellisen saman kestoisina:

 

J1: ”On siinä tosi yksinäinen olo.”

BLS

J2: ”Edelleen sellaista samanlaista. Ja on sellainen olo, että on näkymätön siinä kaikessa tilanteessa.”

J3: ”Tommonen tuntuu vaan hyvin epäreilulta, kun on niin pieni.”

J4: ”Ei mitään uutta.”

J5: ”Tuntuu vaan tosi ahdistavalta.”

J6: ”Tulee sellainen olo, että haluaa vaan piiloutua tai mennä peiton alle.”

J7: ”Se vaan pyörii luupissa.”

J8: ”Sellainen olo, että voisi haistattaa paskat ja lähteä menemään. Tosi vaikea sanoittaa tunteita.”

J9: ”Vähän hyppään muistosta pois. Puhun niin kuin aikuisena sille lapsi minälle.”

J10: ”Teen sellaista lohdutus puhetta itselleni.”

J11: ”Olo vähän rauhoittuu.”

J12: ”Päällimmäisenä on sellainen ärsytys, koska tiesin, että olin tosi taitava. Ja ne tuomitsi koska painoin muutaman kilon enemmän kuin muut. . se muisto jotenkin häviää taas.”

J13: ”Huomaan, että alan hyppää pois sieltä muistosta.”

Terapeutti: Kuinka häiritsevältä tapahtuma tuntuu nyt asteikolla 0-10?

J14: ”Aika sellainen tyhjä olo. Joku 2- 3, huomaan että kädet näprää. En saa siitä muistosta kiinni enää.”

J15: ”Ehkä mua häiritsee se, että en osannut sanoa tai mennä pois. Kun olet niin pieni, niin tyydyt vaan kohtaloon.”

J16: ”Ei tule uutta mieleen, siihen se jää.”

J17: ”Muistan että harjoittelin muita juttuja kun muut hyppi.”

J18: ”Yhtäkkiä tuli mieleen, että en ollut ainoa, joka ei saanut harjoitella hyppyjä.”

J19: ”Olen jotenkin aina nähnyt tietyn kuvan musta ja valmentajasta. Nyt se koko jää ikään kuin aukeni. Siellä oli muitakin ja ne ei päässeet harjoittelemaan hyppyjä. Ne olivat niitä, joiden kokoa myös kommentoitiin.

J20: ”Ei uutta. Näkymä kirkastuu.”

J21: ”Se rauhoittui koko se muisto.”

J22: ”Rupeaa itkettämään, kun tuntui että lähti joku paino.”

J23: ”Ihan kuin jotain olisi lähtenyt rinnalta, tuli kevyt olo. Se alkaa mennä pois se koko muisto.

J24: ”Se vaan menee poispäin, en saa enää kiinni siitä.”

Terapeutti: ”Kuinka häiritsevältä tapahtuma tuntuu nyt asteikolla 0-10?”

J25: ”Nolla”.

Kohdemuiston neutralisoinnin jälkeen Jutan kanssa tarkistettiin positiivisen kognition (”olen normaali”) soveltuvuus kohdemuistoon, ja hän arvioi sen soveltuvan ja tuntuvan todelta asteikolla yhdestä seitsemään 4-5 verran. Positiivista kognitiota vahvistettiin, jonka yhteydessä Jutta antoi palautteena:

J26: ”Se palasi takasin siihen valoisaan muistoon jälleen, mikä oli tuossa lopussa. Ja sitten siinä oli niitä muitakin luistelijoita.”

J27: ”Vahvistuu vaan se, että sillä valmentajalla oli fokus niissä muutamissa luistelijoissa. Sitä antaa itsellensä anteeksi sen tilanteen.”

J28: ”Kognition todenperäisuuden on 7:n paikkeilla. Se muisto on sellainen normaali.”

J29: ”Se kokemus vaikutti mulla koko lajin kehitykseen. Lopetin yksinluistelun 6-vuotiaana ja siirryin muodostelmaluistelun pariin, mitä jatkan edelleen. Me ollaan Suomen parhaita siinä.”

J30: ”Lapsena se luistelu on leikkiä! Tai ainakin sen pitäisi olla.”

 

Tapahtuma aikaan Jutta oli 4-vuotias. Hän oli aloittanut luistelun 3-vuotiaana.

 

Lisätietoja:

https://www.stll.fi/wp-content/uploads/sites/4/2021/08/Taitoluistelun_lajikulttuuritutkimus_2021.pdf

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *