EMDR-terapia haitallisen läheisriippuvuuden työstämisessä

Moni parisuhdevaikeuksien takia vastaanotolleni tuleva henkilö kertoo tunnistavansa itsessään läheisriippuvuuden, jossa ihminen elää huonosti toimivassa ihmissuhteessa ja keskittyy itsensä sijasta toisen elämään, ongelmiin ja tarpeisiin. Turvattomassa parisuhteessa läheisriippuvuus ilmenee muun muassa siten, että parisuhde alkaa kontrolloimaan elämää ja suhteen epätasa-arvoinen valta-asema syvenee. Samalla omien rajojen asettaminen vaikeutuu ja pettymykset, esimerkiksi siitä, että hankalaksi koetun puolison muuttumisen mahdollisuus tuntuu vaikealta, lisääntyvät. Vähitellen myös yksinäisyyden tunne suhteessa lisääntyy. Kirjassaan Taakkana läheisriippuvuus Ben Malinen on kuvannut läheisriippuvuuden käsitettä osuvasti ulkoiseksi riippuvuudeksi, jossa oma arvo ja onnellisuuden tunne on riippuvainen toiselta saadusta palautteesta, jota toinen ei kuitenkaan ole kykenevä antamaan. Läheisriippuvuus vie aikaa, kuluttaa energiaa ja heikentää merkittävästi elämänlaatua. Terapiaan tullessaan läheisriippuvuudesta kärsivän ihmisen ahdistuksen ja avuttomuuden tunteet ovat usein jo päivittäin ilmeneviä.

Läheisriippuvuuden EMDR-työskentelyssä on tärkeätä keskittyä kumppanin sijasta itseen. Emme siis välttämättä lähde näissä tapauksissa ensimmäiseksi neutralisoimaan niitä usein kymmeniä häiritseviä muistoja, joita läheisriippuvaiselle on syntynyt hankalasta parisuhteesta, vaan työstämme niitä vuorovaikutustilanteita, joihin läheisriippuvuus kietoutuu. Olennaista on keskittyä itseen: miten minä toimin näissä tilanteissa.

Asiakastapaukseni on 51-vuotias nainen (kutsun häntä tässä Riitaksi), joka on ollut vuosikymmeniä avioliitossa miehensä kanssa ja heillä on kaksi yhteistä aikuista lasta. Mies on ollut puolisolleen uskoton lukusia kertoja, mikä on myös Riitan tiedossa. Miehen elämänhallinta on heikkoa, hän muun muassa ottaa huomattavia taloudellisia riskejä, käyttää liikaa alkoholia ja elää ns. täysillä kaikilla elämän osa-alueilla. Riitta on lähtenyt ja palannut suhteeseen useita kertoja. Erotilanteissa puoliso vetoaa rakkauteen ja kietoo Riittaa itseensä sanomalla, ettei hänelle jää mitään, jos Riitta lähtee. Riittaa uskoo mieheen ja kokee olevansa miehensä terveen elämän kannattelija, ns. järjen ääni. Kerta toisensa jälkeen, ja hetken päästä suhde ajautuu taas entisellensä.

Riitan kanssa tehdyssä EMDR-terapiassa kohdemuistoksi valittiin pariskunnan välillä hiljattain käyty erokeskustelu, jossa mies jälleen uuden uskottomuustapauksen paljastuttua, vakuutti Riitalle tämän tärkeyttä hänen elämässään. Pyysin Riittaa keskittymään ko. kohdemuiston ihanimpaan hetkeen ja valitsemaan kyseiseen tapahtumaan liittyvän epärealistisen myönteisen ajatuksen itsestään, sellaisen, joka ylläpiti hänen läheisriippuvuuttaan. Riitta sanoi ”Olen ainutlaatuinen ja rakastettu”. Kohdemuisto herätti Riitassa vastaanotolla ristiriitaisesti kiukun, rakkauden, surun ja epätoivon tunteita sekä mielen, että kehon tasolla, ja hän koki kohdemuistoon liittyvän mielikuvan dysfunktionaalisen positiivisen tunteen voimakkuuden olevan asteikolla 0-10 kahdeksan.

Molemminpuolinen näköärsykkeellä annettu stimulaatio aloitettiin Riitan keskittyessä kohdemuistoon ja sitoessa siihen epärealistisen myönteisen ajatuksen itsestä. Tämä johti hänet nopeasti havaitsemaan, että useissa uskottomuustilanteissa hän oli kokenut narsistisen loukkauksen, ja argumentoinnillaan Riitan ainutlaatuisuudesta ja tärkeydestä puoliso tarjosi siihen oikean lääkkeen. Hän huomasi, että hän tunsi mielihyvää puolison anteeksipyyntölahjoista, jotka usein seurasivat vaikeita tilanteita. Riitta huomasi tuudittautuvansa ajatukseen, että kohdemuistossa hän tunnetasolla koki, ettei sittenkään ollut tullut hylätyksi, vaikka järjen ääni kertoi hänelle, että puoliso oli uskottomuuksillaan hylännyt hänet jo monesti. Ärsykesarjojen toistojen myötä Riitan ajatus johti sen huomaamiseen, että hän koki voimaa siitä, että sai suhteeseen palaamalla ikään kuin ratkaistua asian. Toistojen myötä Riitan idealisaatio itsestään (ja puolisostaan) kohdemuistossa heikkeni ja hänen sisäinen tietoisuutensa suhteen kielteisistä puolista lisääntyi. Riitta kuvasi kokemusta toteamalla mm. ”tähän liittyy harha kaikkivoipaisuudesta” (BLS)…”taistelen täysin mahdotonta vastaan”…(BLS) ”minulle on sanottu, että en voi hoitaa häntä jos ei halua hoitoa ja silti en usko”…(BLS)…”vaadin, jäkätän, puhun monologeja, olen varmasti tehnyt sitä satoja tunteja”..(BLS)..”kun ihminen näyttää järkevältä, puhuu loogisesti, niin enhän minä voi tietää, onko se hulluutta vai järjissään”…(BLS)…”minulla on sellainen toive joka kerta, että nyt se on järjissään”…kunnes hän huomasi: ”eihän me keskitytä ollenkaan minuun”…(BLS)…”Riitta, miten sinä voit?”..(BLS)…”ai sinulla on surua”…(BLS)…

Vähitellen prosessoinnin edetessä Riitta havaitsi, ettei hänellä ole ollut realistista käsitystä siitä, miten asiat ovat…Riitta jatkoi prosessointia ”mun pitäisi vain ymmärtää, että se on jatkuvasti toisen naisen kanssa ja that’s it”..(BLS)..”eihän näin tehdä kenellekään”…(BLS)…tämä ei ole minun vastuulla”(BLS)..”jos mies haluaa elää kaksoiselämää, niin ei minun tarvitse siihen suostua” (BLS).

Tunnin EMDR-työskentelyn seurauksena Riitan kohdemuistoon liittyvän mielikuvan dysfunktionaalisen positiivisen tunteen voimakkuus laski kahdeksasta nollaan eli neutraaliin. Hänen käsityksensä itsestään muuttui realistisemmaksi ja hän kykeni rajaamaan mielessään miehen käytöstä. Hän tiedosti nyt uudella tavalla läheisriippuvuuttaan ja hänen kokemuksensa omasta arvokkuudestaan, ja vastuun otto omasta elämästä lisääntyivät.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *