EMDR-terapia (silmänliiketerapia) uskottomuuteen liittyvän ahdistuneisuuden hoidossa

Uskottomuus on yksi merkittävimpiä parisuhteen stressitekijöitä ja yleinen avio- tai avoeron syy. Väestöliiton FINSEX-tutkimuksen mukaan uskottomuus parisuhteessa on viime vuosina vähentynyt ja samalla asenteet uskottomuutta kohtaan ovat tiukentuneet. Koko elämänsä aikana uskottomia on ollut noin 39 prosenttia miehistä ja 30 prosenttia naisista. Huomattava osa ihmisistä ei hyväksy kumppaninsa uskottomuutta: väestöstä näin tekee vain 5–15 prosenttia, naiset tyypillisesti miehiä harvemmin. Uskottomuuden syyt ovat usein petetylle epäselviä, koska parisuhteessa aiheesta on vaikea puhua. Tutkimusten mukaan uskottomuuden motiivit liittyvät naisilla tyypillisesti parisuhteisiin ja tunteisiin, ja miehillä seksiin ja tilannetekijöihin.

Uskottomuus vaikuttaa laajasti petetyn hyvinvointiin ja sen seurauksena voi olla luottamuksen menettäminen, erilaisia kielteisiä tunteita (mm. vihaa, katkeruutta tai häpeää), hylkäämisen pelkoa ja itseluottamuksen heikkenemistä. Joskus se toimii ihmisen mielessä oikeutuksena eroon usein pitkään vaikeana jatkuneesta suhteesta. Petetyn henkilön tilanteeseen liittyvä kognitiivinen arviointi (käsittäen mm. havainnot, merkityksen annot ja vastuukysymykset) määrittää tilanteesta hänelle syntyviä stressireaktioita: mitä vahingollisemmaksi henkilö arvioi tilanteen ja mitä enemmän hän sisällyttää siitä vastuuta kumppanillensa, sitä enemmän hän kokee stressiä. Tämä puolestaan kasvattaa mm. masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön riskiä.

Uskottomuus soveltuu kokemukseni mukaan erittäin hyvin silmänliiketerapialla työstettäväksi sekä pettäjän että petetyksi tulleen henkilön kokemusten osalta. Asiakastapaukseni tässä kirjoituksessa on 41-vuotias nainen (kutsun häntä tässä Millaksi), joka oli 25-vuotiaana seurustellut vuoden ajan miehen kanssa, joka oli ollut hänelle uskoton. Samaan aikaan Milla oli kilpaillut maajoukkuetasolla urheilussa. Milla on sittemmin ollut parisuhteessa muiden miesten kanssa ja kokenut niissä epävarmuutta ja alemmuuden tunnetta, vaikka syytä siihen ei välttämättä olisi ollut. Milla halusi työstää silmänliiketerapiassa aikoinaan kokemansa uskottomuuden, koska arveli sen vaikuttaneen kielteisesti hänen kykyynsä luottaa miehiin ja heikentäneen myös hänen itseluottamustaan.

Millan kanssa tehdyssä EMDR-terapiassa kohdemuiston alkukohdaksi valittiin puhelu, jonka Milla oli saanut 20 vuotta aikaisemmin terveyskeskuksesta. Siinä hänelle kerrottiin, että aiemmin Millan antamasta virtsanäytteestä oli löydetty sukupuolitauti. Millalla oli ollut tähän liittyviä oireita. Kohdemuiston aika rajattiin puhelusta siihen, kun Milla oli hakenut apteekista lääkärin hänelle määräämät lääkkeet ja samana iltana keskustellut miehen kanssa tämän uskottomuudesta. Mies oli aluksi kiistänyt kaiken, mutta lopulta kertonut Millalle pettäneensä tätä Millan opiskelukaverin kanssa. Milla mielessään vertasi itseänsä tuohon naiseen ja koki huonommuutta. Hän oli päättänyt seurustelusuhteen tuohon iltaan.

Pyysin Millaa keskittymään ko. kohdemuiston pahimpaan hetkeen, joka hänelle oli itsessään tapahtuman hetkellä koettu pettymys siitä, ettei hän kokenut kelvanneensa miehelle. Ohjasin häntä nimeämään kyseiseen tapahtumaan ja siihen edustavaan mielikuvaan liittyvän kielteisen ajatuksen itsestään. Milla sanoi ”en kelpaa”. Vaihtoehtoiseksi kohdemuistoon liitettäväksi myönteiseksi kognitioksi Milla valitsi kielteisen kognition vastakohdan ”kelpaan”, ja sen todenmukaisuus tuntui ennen poisherkistämisen aloittamista asteikolla yhdestä seitsemään yhdeltä (= tuntuu täysin väärältä). Kohdemuisto herätti Millassa vastaanotolla likaisuuden, pettymyksen, surun, syyllisyyden ja häpeän tunteita, sekä mielen että kehon tasolla ja hän koki kohdemuistoon liittyvän mielikuvan häiritsevyyden tunteen voimakkuuden olevan asteikolla 0-10 viisi.

Molemminpuolinen näköärsykkeellä annettu stimulaatio aloitettiin Millan keskittyessä kohdemuistoon ja liittäessä siihen kielteisen ajatuksen itsestään. Alla on kuvattu Millan (M) mielen prosessointi vaiheittain bilateraalisen stimulaation (BLS) edetessä ja kestäessä kerrallaan noin 20-30 sekuntia. Tekstin pituuden supistamiseksi jokaista bilateraalisen stimulaation vaihetta ei merkitä, vaan ne toistuvat Millan antaman palautteen jälkeen aina suhteellisen saman kestoisina:

M1: ”muistan kun lähdin lääkärin vastaanotolta”

BLS

M2: ”muistan miettineeni, miksi mulle kävi näin, soimasin itseäni siitä taudista”

M3: ”kerron sitä asiaa sille kundille ja tivaan, että kuka se on…tuntuu, että koko maailma lähtee jalkojen alta”

M4: ”mietin koko ajan, että miksi mä en kelvannut ja mitä se on saanut siitä toisesta”

M5: ”nyt mä mietin sitä kun mun veli aina kritisoi mua mun ulkonäöstä”

Pyydän Millaa palaamaan kohdemuistoon: ”palataan kohdemuistoon, mitä tapahtuu nyt?”

M6: ”muistan että mietin, mitä vanhemmat sanoo tästä. Koin epäonnistuneeni täysin”

M7: ”muistan että terveysasemalla purskahdin itkuun. Muistan kun se sairaanhoitaja sanoi, että näistä selviää. Sanoin sille, että tämä on ihan paskaa, mutta se vaan katsoi mua lempeästi”

M8: ”muistan, että toistelin itselleni, että mä en halua joutua tähän enää koskaan”

M9: ”muistan kun tulin petetyksi myös toisessa suhteessa”

Sanon: ”palataan kohdemuistoon, mitä tapahtuu nyt?”

M10: ”alkaa nousta vihaa”

M11: ”muistan, että en osannut olla lempeä itseä kohtaan. En tiedä olenko vihainen pojalle vai itselle, aika varmasti toi viha on itseä kohtaan”

M12: ”miks mä luotin toisiin ihmisiin kun näin kävi, ajattelen nyt muita vihollisina”

M13: ”nyt mä näen sen sairaanhoitajan hyvänä ja sen pojan pahana”

M14: ”tuntuu, että kuulen sen sairaanhoitajan äänen ihan pienenä purona ja sen pojan äänen pahana isona koskena, joka jyllää mun päässä”

M15: ”tulen siihen terveyskeskuksesta tulleeseen soittoon ja kuulen sen vaan tosi ystävällisenä. Mietin vaan vielä, että mikä mussa on vikana”

M16: ”en tiedä kenelle mä nyt esitän näitä kelpaamattomuutta koskevia kysymyksiä”

M17: ”näen sen pojankin naamasta, että se on huolissaan. Itken vaan koko ajan sitä, että miksi se on tehnyt sen. Miksi en pääse tästä eteenpäin?”

Teen kognitiivisen väliintulon ja kysyn: ”Miksi et pääse eteenpäin?”

M18: ”poljen vaan paikallaan…en tiedä…siinä ei ole ovea”

M19: ”olen luottanut ihmiseen ja joku voi tehdä näin, vetää maton alta…olen jumissa”

Pyydän palaamaan kohdemuistoon ja kysyn sen häiritsevyyttä asteikolla 0-10

M20: ”en osaa sanoa, ei siinä mikään muu enää häiritse kuin se, että miksi mä soimaan itseäni?”

Teen kognitiivisen väliintulon ja kysyn: ”no miksi teet niin?”

M21: ”en tiedä..kun ei tämä ole mikään kilpailu…miksi mä kilpailen itseäni vastaan?”

Teen kognitiivisen väliintulon ja kysyn: ”oliko se uskottomuus sinun syytäsi?”

M22: ”ei ollut, näin mä haluan uskoa”

M23: ”kotona on opetettu siihen, että jokainen kantaa oman vastuun tekemisistään”

M24: ”en olisi voinut siinä tilanteessa tehdä mitään paremmin”

M25: ”nyt muistan lapsuudesta sellaisen tilanteen, että piti aina päästää ilmapallo ilmaan, ennen kuin mentiin autoon…muistan kun päästin…muistan sen tunteen…nyt tuli sellainen olo, että tekisi mieli käydä ostamassa ilmapallo ja päästää se ilmaan…tuli sellainen olo, että se olisi ihan ok.”

M26: ”nyt tuli olo, että saan tuntea mitä haluan eikä niihin kukaan pääse käsiksi tai tule niitä turmelemaan”

M27: ”sanat ja teot satuttaa mutta en voi toisiin vaikuttaa…en tiedä, on vahva olo”

Sanoin: ”palataan kohdemuistoon, mitä tapahtuu nyt?”

M28: ”tulee mieleen, että olen vahvempi kuin se toinen…ei tule muuta mieleen”

Pyydän palaamaan kohdemuistoon ja kysyn sen häiritsevyyttä asteikolla 0-10

Milla vastaa: ”nolla”

Kohdemuiston neutralisoinnin jälkeen Millan kanssa tarkistettiin positiivisen kognition (”minä riitän ja kelpaan”) soveltuvuus kohdemuistoon, ja hän arvioi sen soveltuvan ja tuntuvan todelta asteikolla yhdestä seitsemään neljän verran. Positiivista kognitiota vahvistettiin, kunnes se tuntui täysin todelta suhteessa kohdemuistoon. Uskottomuusmuiston prosessointi neutraaliksi ja myönteisen kognition liittäminen siihen kesti kokonaisuudessaan 75 minuuttia. Milla kuvasi oloaan sen jälkeen rauhalliseksi ja kertoi kehossaan olevan hyvä olo. Lopuksi hän totesi: ”ehkä mä kilpailen jotenkin itseäni vastaan….jos mä uskaltaisin näyttää itselleni heikkouteni, niin voisin olla aika vahva.”

 

Kiitos Milla, olet huikean vahva!

 

One Response

  1. Thnx so much for this! I havent been this thrilled by a blog post for a long time! You have got it, whatever that means in blogging. Anyway, Youre definitely somebody that has something to say that people should hear. Keep up the outstanding work. Keep on inspiring the people!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *