Helinä Häkkänen, psykologi ja psykoterapeutti | Elokuu 2016
EMDR-terapian historia alkaa 1980-luvun lopulta ja yhdestä havainnosta: voisivatko silmänliikkeet vaikuttaa siihen, miten häiritsevät ajatukset ja muistot tuntuvat? Amerikkalainen psykologi Francine Shapiro kehitti tämän havainnon pohjalta menetelmän, josta tuli myöhemmin Eye Movement Desensitization and Reprocessing eli EMDR. Suomessa menetelmä tunnetaan usein myös nimellä silmänliiketerapia.
EMDR historia on kiinnostava siksi, että menetelmä ei syntynyt valmiina teoriana. Se kehittyi vaiheittain: ensin havaintona silmänliikkeiden rauhoittavasta vaikutuksesta, sitten traumaattisten muistojen hoitoprotokollana, myöhemmin laajempana psykoterapeuttisena viitekehyksenä. Tänä päivänä EMDR-terapia on kansainvälisesti tunnettu menetelmä, jota käytetään erityisesti traumaperäisen stressihäiriön eli PTSD:n hoidossa.
Tässä artikkelissa käydään läpi EMDR-terapian historiaa. Jos kiinnostuit silmänliiketerapiasta, voit jatkaa lukemista Mielenjuuren EMDR-terapian palvelusivulta tai ottaa yhteyttä ja kysyä, voisiko EMDR sopia omaan tilanteeseesi.
Francine Shapiro ja EMDR:n alkuperä
Francine Shapiro oli amerikkalainen psykologi, joka tunnetaan EMDR-terapian kehittäjänä. EMDR:n alkuperä kuvataan usein niin, että Shapiro huomasi vuonna 1987 sattumalta silmänliikkeiden vaikuttavan häiritsevien ajatusten voimakkuuteen. Hän havaitsi, että tietyissä olosuhteissa silmien liike puolelta toiselle näytti vähentävän ajatusten tai muistojen tunnepitoista häiritsevyyttä.
Tämä havainto ei vielä ollut valmis hoitomenetelmä. Se oli alku kysymykselle, jota Shapiro alkoi tutkia tarkemmin: voisiko silmänliikkeillä olla merkitystä traumaattisten tai häiritsevien muistojen käsittelyssä?
Alkuvaiheessa menetelmää kutsuttiin nimellä Eye Movement Desensitization, EMD. Painopiste oli silloin erityisesti häiritsevän muiston aiheuttaman tunnevasteen heikentymisessä eli desensitisaatiossa. Myöhemmin Shapiro huomasi, että terapiassa tapahtui muutakin kuin häiriön laimenemista. Asiakkaiden ajattelu, kehon reaktiot, tunteet ja käsitys itsestä saattoivat muuttua laajemmin. Tämän vuoksi menetelmän nimeen lisättiin myöhemmin sana reprocessing, uudelleenprosessointi. Näin syntyi EMDR: Eye Movement Desensitization and Reprocessing.
Silmänliiketerapian alkuperä PTSD:n hoidossa
EMDR kehitettiin alun perin erityisesti traumaattisten muistojen ja PTSD:n hoitoon. Shapiron varhaisissa tutkimuksissa menetelmää kokeiltiin ihmisillä, joiden kokemukset olivat selvästi traumaattisia, kuten sotaveteraaneilla ja seksuaalista väkivaltaa kokeneilla naisilla.
Tämä on tärkeä osa EMDR:n historiaa. Menetelmä ei alkanut yleisenä hyvinvointitekniikkana tai rentoutusmenetelmänä, vaan traumamuistojen hoitoon suunnattuna psykoterapeuttisena lähestymistapana. Sen ytimessä oli kysymys siitä, miten voimakkaasti häiritsevä muisto voisi menettää otettaan nykyhetkestä.
PTSD:ssä ihminen ei yleensä kärsi vain siitä, että jotakin vaikeaa on tapahtunut, vaan myös siitä, että tapahtuma aktivoituu yhä uudelleen mielessä ja kehossa. Muisto voi palata takaumina, painajaisina, kehollisena ylivireytenä, välttämisenä tai tunteena siitä, että vaara ei ole täysin ohi. EMDR alkuperäinen tarkoitus oli auttaa juuri tällaisten muistojen käsittelyssä.
Miksi nimi muuttui EMD:stä EMDR:ksi?
EMDR:n kehityksen kannalta nimen muutos on olennainen. Alkuperäinen EMD, Eye Movement Desensitization, viittasi ennen kaikkea siihen, että häiritsevän muiston tunnevoima heikkenee. Tämä oli tärkeä havainto, mutta se ei riittänyt kuvaamaan kaikkea sitä, mitä terapiassa tapahtui.
Kun Shapiro kehitti menetelmää eteenpäin, hän alkoi nähdä prosessin laajempana. Kyse ei ollut vain siitä, että muisto tuntuu vähemmän häiritsevältä. Kyse oli siitä, että muisto voi alkaa järjestyä uudella tavalla. Siihen voi liittyä uutta ymmärrystä, kehon reaktio voi muuttua, ja kielteinen uskomus itsestä voi alkaa väistyä realistisemman ja myötätuntoisemman ajatuksen tieltä.
Siksi nimeen lisättiin sana reprocessing. Uudelleenprosessointi kuvaa paremmin sitä, että EMDR-terapiassa muisto ei vain “laimene”, vaan se voi liittyä osaksi laajempaa ja terveempää muistiverkostoa.
Tämä on edelleen yksi tärkeimmistä asioista, joita EMDR:stä kannattaa ymmärtää. Hoidon tavoitteena ei ole poistaa muistoa. Tavoitteena on, että muisto ei enää aktivoidu nykyhetkessä samalla tunne- ja kehovoimalla.
AIP-malli osana EMDR:n kehitystä
EMDR:n kehitys ei koske vain silmänliikkeitä. Yksi merkittävimmistä vaiheista oli adaptiivisen informaation prosessoinnin mallin eli AIP-mallin muodostuminen.
AIP-mallin mukaan ihmisellä on luontainen kyky käsitellä kokemuksia ja liittää niitä osaksi laajempia muistiverkostoja. Useimmat vaikeatkin kokemukset asettuvat ajan myötä osaksi omaelämäkerrallista muistia. Ihminen voi muistaa, mitä tapahtui, mutta muisto ei enää jatkuvasti häiritse nykyhetkeä.
Traumaattisissa tai erittäin kuormittavissa tilanteissa tämä luonnollinen käsittely voi kuitenkin häiriintyä. Muisto voi tallentua tavalla, jossa siihen liittyvät tunteet, keholliset reaktiot, ajatukset ja aistimukset pysyvät ikään kuin alkuperäisessä muodossaan. Tällöin nykyhetken tilanne voi aktivoida vanhan muistoverkoston, vaikka ihminen tietäisi järjellä olevansa turvassa.
AIP-malli antoi EMDR-terapialle laajemman teoreettisen perustan. Menetelmä ei ollut enää vain silmänliikkeisiin perustuva tekniikka, vaan tapa ymmärtää, miten prosessoitumattomat muistot voivat vaikuttaa nykyhetkeen ja miten niitä voidaan auttaa liittymään adaptiivisempaan tietoon.
EMDR:n leviäminen ja koulutusten käynnistyminen
Kun EMDR-terapia kehittyi, menetelmä alkoi levitä Yhdysvalloista muualle maailmaan. Koulutuksia käynnistyi Euroopassa, Australiassa sekä Keski- ja Etelä-Amerikassa. Samalla syntyi kansallisia ja kansainvälisiä EMDR-yhdistyksiä, jotka alkoivat rakentaa koulutusstandardeja, eettisiä ohjeita ja ammatillista yhteisöä menetelmän ympärille.
Tämä vaihe oli tärkeä EMDR:n vakiintumisen kannalta. Uusi menetelmä tarvitsee muutakin kuin kiinnostavia tuloksia. Se tarvitsee koulutettuja terapeutteja, tutkimusta, kriittistä keskustelua, ohjeistuksia ja ammatillisia rakenteita. Ilman niitä menetelmä jää helposti yksittäisten ammattilaisten käyttöön eikä kehity vastuulliseksi osaksi psykoterapiakenttää.
EMDR:n historiassa näkyykin samanaikaisesti kaksi asiaa: nopea kansainvälinen kiinnostus ja tarve osoittaa menetelmän vaikuttavuus tutkimuksella. Alkuvaiheessa menetelmään suhtauduttiin myös epäillen, mikä on ymmärrettävää. Ajatus siitä, että silmänliikkeet voisivat vaikuttaa traumaattisten muistojen tunnevoimaan, kuulostaa monen mielestä aluksi erikoiselta. Tutkimuksen ja kliinisen kokemuksen karttuessa EMDR on kuitenkin vähitellen vakiinnuttanut asemaansa erityisesti traumahoidossa.
EMDR ja humanitaarinen työ
Yksi EMDR:n historian erityispiirre on sen leviäminen myös kriisi- ja katastrofialueille. EMDR Humanitarian Assistance Programs eli EMDR-HAP syntyi tukemaan koulutusta ja hoitotyötä tilanteissa, joissa traumaattisia kokemuksia on paljon ja paikalliset resurssit voivat olla rajalliset.
EMDR-koulutuksia ja traumatyön osaamista on viety muun muassa sota- ja katastrofialueille sekä yhteisöihin, joissa ihmiset ovat altistuneet väkivallalle, luonnonkatastrofeille tai muille laajoille kriiseille. Tämä ei tarkoita, että EMDR olisi yksinkertainen tai nopea ratkaisu yhteiskunnallisiin traumoihin. Se kertoo kuitenkin siitä, että menetelmän kehityksessä on alusta asti ollut vahva käytännöllinen ja humanitaarinen ulottuvuus: miten auttaa ihmisiä, joiden kokemukset ovat ylittäneet tavanomaisen selviytymiskyvyn?
Miten EMDRä tuli kansainvälisesti tunnettu hoitomuoto?
EMDR-terapian asema vahvistui vähitellen tutkimuksen, koulutuksen ja hoitosuositusten kautta. Nykyisin EMDR mainitaan useissa kansainvälisissä traumaperäisen stressihäiriön hoitosuosituksissa yhtenä PTSD:n hoitomuotona.
Tämä ei tarkoita, että EMDR olisi ainoa traumaterapia tai että se sopisi kaikille. Traumojen hoitoon on olemassa useita menetelmiä, kuten traumafokusoitu kognitiivinen käyttäytymisterapia ja muut traumakeskeiset psykoterapiat. EMDR:n erityispiirre on sen tapa yhdistää muiston aktivointi, bilateraalinen stimulaatio, kehon reaktiot, kielteiset ja myönteiset uskomukset sekä adaptiivinen uudelleenprosessointi.
Kansainvälinen hyväksyntä ei syntynyt yhdessä hetkessä. Se on ollut vuosikymmenten prosessi, jossa menetelmää on tutkittu, kritisoitu, kehitetty ja sovellettu erilaisiin kliinisiin tilanteisiin. Tämä on myös terveen hoitomenetelmän merkki: sen ei pitäisi jäädä perustajansa havaintojen varaan, vaan sen tulee kehittyä tutkimuksen, koulutuksen ja kliinisen työn kautta.
EMDR Suomessa
Suomessa EMDR-terapia tunnetaan edelleen monien asiakkaiden keskuudessa huonommin kuin esimerkiksi kognitiivinen käyttäytymisterapia tai perinteinen keskustelupsykoterapia. Silti tietoisuus menetelmästä on lisääntynyt selvästi. Yhä useampi hakeutuu EMDR-hoitoon siksi, että on kuullut siitä toiselta ihmiseltä, terveydenhuollon ammattilaiselta tai mediasta.
Suomessa EMDR:stä käytetään usein nimitystä silmänliiketerapia, vaikka menetelmä kattaa enemmän asioita kuin pelkät silmänliikkeet. Tämä on ymmärrettävää, koska silmänliikkeet ovat näkyvin osa menetelmää. Ne eivät kuitenkaan yksin muodosta EMDR-terapiaa. Kyse on kokonaisesta hoitoprosessista, jossa kartoitetaan asiakkaan tilannetta, valmistellaan työskentelyä, valitaan kohdemuistoja ja käsitellään niitä vaiheittain.
Moni suomalainen asiakas kysyy ensimmäisellä käynnillä edelleen, onko EMDR “oikeaa terapiaa” tai voiko silmänliike todella vaikuttaa muistoon. Nämä kysymykset ovat tärkeitä. EMDR:n historia auttaa vastaamaan niihin: menetelmä on kehittynyt alkuperäisestä havainnosta tutkimukseen perustuvaksi traumaterapeuttiseksi lähestymistavaksi.
Miten EMDR käyttö on laajentunut?
Vaikka EMDR kehitettiin alun perin PTSD:n ja traumaattisten muistojen hoitoon, sen käyttö on laajentunut vuosien varrella. Nykyisin EMDR-terapiaa käytetään monissa tilanteissa, joissa häiritsevät muistot, keholliset reaktiot ja kielteiset uskomukset itsestä vaikuttavat nykyiseen toimintakykyyn.
Tällaisia voivat olla esimerkiksi ahdistus, paniikkioireet, pitkittynyt suru, kiusaamiskokemukset, työelämän traumaattiset tilanteet, väkivallan kokemukset, häpeämuistot, oikeusprosessiin liittyvä kuormitus ja urheiluun tai esiintymiseen liittyvät suorituslukot.
On kuitenkin tärkeää sanoa tämä täsmällisesti: vahvin ja vakiintunein tutkimusnäyttö EMDR:stä liittyy edelleen traumaperäisen stressihäiriön
hoitoon. Muilla alueilla tutkimus kasvaa, mutta käyttökohteita on syytä arvioida tapauskohtaisesti ja kliinisesti huolellisesti.
EMDR:n kehitys ei siis tarkoita sitä, että menetelmästä olisi tullut yleisratkaisu kaikkeen psyykkiseen kärsimykseen. Parempi tapa sanoa asia on tämä: EMDR on kehittynyt traumamuistojen hoitomenetelmästä laajemmaksi tavaksi ymmärtää ja käsitellä kokemuksia, jotka ovat jääneet mieleen ja kehoon häiritsevällä tavalla.
Miksi EMDR:n historia on asiakkaalle tärkeä?
Asiakkaalle EMDR:n historia ei ole vain ammatillinen yksityiskohta. Se auttaa ymmärtämään, miksi menetelmä on olemassa.
EMDR syntyi tarpeesta auttaa ihmisiä, joiden vaikeat kokemukset eivät helpottaneet pelkän ajan, puhumisen tai järkiperäisen ymmärryksen avulla. Moni traumatisoitunut ihminen tietää, että tapahtunut on ohi. Silti keho reagoi kuin se olisi edelleen käynnissä. EMDR:n kehitys liittyy juuri tähän kysymykseen: miten auttaa muistia muuttumaan niin, että mennyt voi alkaa tuntua menneeltä?
Historia auttaa myös suhtautumaan menetelmään realistisesti. EMDR ei ole taikakeino. Se ei sovi jokaiseen tilanteeseen eikä jokaiselle asiakkaalle juuri samalla hetkellä. Se vaatii koulutetun terapeutin, huolellisen arvion, turvallisen työskentelyn ja joskus pitkänkin valmistelun. Samalla se on menetelmä, joka on vuosikymmenten aikana kehittynyt alkuperäisestä havainnosta kansainvälisesti tunnetuksi traumaterapeuttiseksi hoitomuodoksi.
Yhteenveto: EMDR:n historia lyhyesti
EMDR-terapian historia alkaa Francine Shapiron havainnosta 1980-luvun lopulla. Hän huomasi, että silmänliikkeet näyttivät tietyissä tilanteissa vähentävän häiritsevien ajatusten ja muistojen voimakkuutta. Tästä kehittyi ensin EMD ja myöhemmin EMDR, kun menetelmän ymmärrettiin vaikuttavan paitsi muiston häiritsevyyteen myös sen uudelleenprosessointiin.
Silmänliiketerapian alkuperä liittyy vahvasti PTSD ja traumaattisten muistojen hoitoon. EMDR kehitys on sittemmin kulkenut kohti laajempaa psykoterapeuttista viitekehystä, jossa AIP-malli selittää, miten prosessoitumattomat muistot voivat jäädä vaikuttamaan nykyhetkeen.
Tänä päivänä EMDR on maailmanlaajuisesti tunnettu hoitomuoto, jota käytetään erityisesti traumaperäisen stressihäiriön hoidossa. Sen historia muistuttaa samalla jostakin olennaisesta: joskus psyykkinen kärsimys ei johdu siitä, ettei ihminen ymmärrä tapahtunutta, vaan siitä, että muisto ei ole vielä päässyt asettumaan menneisyyteen.
Seuraavaksi voit tutustua Mielenjuuren EMDR-terapian palvelusivuun tai ottaa yhteyttä, jos haluat keskustella siitä, voisiko EMDR-hoito sopia omaan tilanteeseesi.
Lisää EMDR-artikkeleita:
- Miten EMDR eli silmänliiketerapia toimii? AIP-malli ja aivojen kyky käsitellä tietoa
- Miten EMDR-hoito etenee? Prosessin kahdeksan vaihetta
- Mihin EMDR-terapiaa käytetään? Apua traumoihin, ahdistukseen, masennukseen ja uupumukseen
- Onko EMDR-terapia tehokasta? Katsaus tutkimustietoon
- EMDR-terapian erityisalat: urheilupsykologiasta oikeuspsykologiaan
- EMDR-terapian historia – Francine Shapiron löydöstä maailmanlaajuiseksi hoitomuodoksi
Lähteet ja lisälukemista
Shapiro, F. (1989). Eye movement desensitization: A new treatment for post-traumatic stress disorder. Journal of Behavior Therapy and Experimental Psychiatry, 20(3), 211–217.
Francine Shapiron alkuperäinen artikkeli, jossa esiteltiin silmänliikkeisiin perustuva menetelmä traumaperäisen stressihäiriön hoitoon.
Shapiro, F. (2018). Eye Movement Desensitization and Reprocessing (EMDR) Therapy: Basic Principles, Protocols, and Procedures. 3rd edition. Guilford Press. EMDR-terapian keskeinen perusteos, jossa kuvataan menetelmän teoria, protokolla ja adaptiivisen informaation prosessoinnin malli eli AIP-malli.
EMDR Institute. History of EMDR. EMDR Institute kuvaa EMDR-terapian kehittyneen Francine Shapiron vuonna 1987 tekemästä havainnosta kansainvälisesti käytetyksi traumaterapeuttiseksi menetelmäksi.
World Health Organization. (2023). Mental Health Gap Action Programme (mhGAP) guideline for mental, neurological and substance use disorders. WHO mhGAP-suosituksissa EMDR mainitaan yhtenä PTSD psykologisista hoitomuodoista.
World Health Organization. Post-traumatic stress disorder (PTSD): psychological interventions. WHO PTSD psykologisia hoitoja koskeva aineisto sisältää EMDR traumaperäisen stressihäiriön hoitomuotojen joukossa.
National Institute for Health and Care Excellence. (2018). Post-traumatic stress disorder. NICE guideline NG116. NICE PTSD-hoitosuosituksessa EMDR mainitaan yhtenä aikuisten PTSD hoitomuotona tietyissä tilanteissa.
