George Floyd -oikeudenkäynnin valamiehistö suoriutui tehtävästään nopeasti: mitä valamiehistön päätöksenteosta psykologiassa tiedetään

Yhdysvalloissa George Floydin kuolemasta syytetyn poliisin, Derek Chauvinin, oikeudenkäynnissä valamiehistön päätös tuli kymmenessä tunnissa. Derek Chauvinin oikeudenkäynnin valamiehistö koostui seitsemästä naisesta ja viidestä miehestä. Heistä kuusi on valkoihoisia. Päätös on monella tapaa historiallinen, yleensä vastaavissa tapauksissa ei ole päädytty toteamaan poliisia syylliseksi.

Valamiesjärjestelmä on ollut voimassa satojen vuosien ajan ja sitä pidetään Yhdysvalloissa demokratian kulmakivenä. Sadat tuhannet amerikkalaiset toimivat vuosittain valamiehistön jäseninä. Valintaa edeltää tiukka haastattelu, jossa kysymykset voivat koskea mitä tahansa lempielokuvasta elämänarvoihin. Yhdysvaltalaiset asianajajat käyttävät säännöllisesti mm. käyttäytymistieteiden taustan omaavia oikeudenkäyntikonsultteja ja ns. valeoikeudenkäyntejä valamiesten valinnassa. Tarkoituksena on ennen kaikkea karsia valamiehistön jäsenten keskuudesta sellaiset henkilöt, joilla voisi olla kielteinen suhtautuminen omaan päämieheen. Vähintäänkin yhtä tärkeää on arvioida jäseneksi ehdokkaana olevan henkilön persoonallisuutta ja yhteistyökykyä. Valamiehistön työn perustana on kyky yhteistyöhön, koska mahdollisen langetettavan tuomion täytyy olla yksimielinen. Yksinkertaistetusti voisi tällöin ajatella, että konflikteihin herkästi ajautuva, kilpailullinen ja itsepäinen sooloilija voisi olla rikosasiassa puolustukselle ihanteellinen valamiehistön jäsen. Tällaiset kysymykset ovat valamiesten valinnassa asian ytimessä.

Valamiehistöön liittyviä psykologisia ilmiöitä on tutkittu 1950-luvun alusta alkaen. Psykologin näkökulmasta valamiehistössä mielenkiintoista on se, miten he havaitsevat, tulkitsevat ja muistavat asioita sekä saavuttavat asiassa yhdenmukaisen päätöksen. Useimmissa tapauksissa ei voida arvioida sitä, tekikö valamiehistö oikean päätöksen sinänsä, mutta voidaan kylläkin arvioida sitä, oliko päätös todistelun ja laintulkinnan näkökulmasta oikea. Psykologiassa tutkimuksen kohteena ovat olleet mm. valamiehistön päätöksentekoprosessit sekä miehistön koko ja siihen kuuluvien jäsenten piirteet. Jo 1960-luvulla tehdyssä tutkimuksessa esitettiin, että silloin kun esitetty näyttö on selvästi toiselle eduksi, tekee valamiehistö tyypillisesti päätöksen sen mukaisesti. Mutta näytön ollessa tulkinnanvaraisempaa, kokevat valamiehistön jäsenet toisinaan itsensä mielessään ”vapautetuiksi” tehtävästään ja perustavat päätöksensä enemmän uskomuksilleen, oletuksilleen ja tunteelle. Kokonaisuudessaan tutkimus viittaa siihen, että valamiehistön päätöksentekoon vaikuttaa ensisijaisesti näytön vahvuus sen määrän ja laadun osalta. Toissijaisesti vaikuttavat sellaiset tekijät kuten altistuminen kielteiselle julkisuudelle ennen oikeudenkäyntiä, syytteiden vakavuus (siten, että valamiehistö pyrkii minimoimaan mahdollisen väärän päätöksen seurauksena syntyvän vahingon), tapauksen oikeudellinen monimutkaisuus (mm. lainsäädännön ja todistelun osalta) sekä samanlaisuuden vs. erilaisuuden kokemus suhteessa syytettyyn.

Kukin valamiehistön jäsen havaitsee ja tulkitsee asiassa esitettyä näyttöä ja oikeussalin tapahtumia omien arvojensa, kokemuksiensa ja odotustensa suodattamana. Ennakko-odotukset ja asenne määrittävät sitä, missä määrin he mihinkin todisteluun kiinnittävät huomiota. Todistelu, joka tukee omaa sen hetken ajatusta voi saada enemmän huomiota. Aktiivisen tiedonkäsittelijän roolissa valamiehistön jäsen vastaanottaa ja tulkitsee kaikkia ärsykkeitä, myös mm. sitä, miten asianajajat salissa käyttäytyvät. Myös tilanteiden herättämät tunteet voivat vaikuttaa päätöksentekoon.

Valtaosassa (noin 90 %) tapauksista valamiehistön päätös on yhdenmukainen ensimmäisen äänestyskierroksen päätöksen kanssa. Toistaiseksi tiedetään verraten vähän siitä, miten yksilön eriävä mielipide mukautuu enemmistön mielipiteeseen. Se kuitenkin tiedetään, että ihminen pystyy paremmin vastustamaan ryhmäpainetta, jos hän saa ryhmästä edes yhden liittolaisen. Näin ollen yksi vastaan 11 tilanteessa valamiehistön neuvottelutilanne epätodennäköisemmin ”jumittuu” kuin kaksi vastaan 10 tilanteessa. Noin 75-80 %:ssa tapauksia valamiehistön päätös on yhdenmukainen tuomarin kanssa.

Psykologinen tutkimus on vaikuttanut moniin valamiesjärjestelyn käytäntöihin. Sitä on käytetty kehitettäessä valamiehistön jäsenille annettavaa ohjeistusta, muokatessa valamiehistön mahdollisuuksia esittää kysymyksiä ja tehdä muistiinpanoja sekä kehitettäessä oikeudenkäynnin jälkeen pidettävää psykologista jälkipuintia. Näistä jälkimmäisen merkitystä ei voi väheksyä: valamiehistön jäseniin kohdistuu nykyisessä sosiaalisen median maailmassa valtava sosiaalinen paine, jolla on todennäköisesti monenlaisia seurauksia näiden 12 ihmisen elämään.

 

Lähdekirjallisuutta:

Devine, D.J., Buddenbaum, J., Houp, S., Studebaker, N., & Stolle, D. (2009). Strength of evidence, extraevidentiary influence, and the liberation hypothesis: Data from the field. Law and Human Behavior, 33, 136–148.

Eisenberg, T., Hannaford-Agor, P.L., Hans, V.P., Waters, N.L., Munsterman, G.T., Schwab, S.J., & Wells, M.T. (2005). Judgejury agreement in criminal cases: A partial replication of Kalven and Zeisel’s. The American Jury. Journal of Empirical Legal Studies, 2, 171–206.

Bornstein, B. H., & Greene. E. (2011). Jury decision making: Implications for and from psychology. Current Directions in Psychological Science, 20(1), 63-67.

One Response

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *