Suomessa on viime päivinä keskusteltu viime sunnuntaina tapahtuneen entisen jääkiekkoilijan Janne Puhakan murhasta, josta epäillään hänen puolisoansa, norjalaista Rolf Nordmoa.
Parisuhdekumppanin surma mieheen kohdistuvana samaa sukupuolta edustavan toimesta on äärimmäisen harvinainen suomalaisessa henkirikosaineistossa. Keräsin vuosituhannen vaihteessa kymmenen vuoden ajalta mielentilatutkimuslausuntoihin perustuvan aineiston suomalaisesta henkirikoksesta ja analysoimme sen tutkimusryhmäni kanssa noin 500 muuttujan osalta. Suomalaisen henkirikoksen luonne on pysynyt suhteellisen samanlaisena jo pitkään. Aineistossa oli 642 henkirikoksesta syytettyä ja heistä 145 oli surmannut intiimin kumppaninsa. Yhteensä 106 tapauksessa surmaaja oli mies. Vain neljässä tapauksessa oli kyse siitä, että mies oli surmannut miespuolisen kumppaninsa. Tämä vastaa 0.6 prosenttia kaikista tutkimusaineistomme henkirikoksista.
Suurin osa parisuhdesurmista tehdään teräaseella. Aineistomme tapauksista vain 19:sta (13 %) kumppani oli surmattu ampuma-aseella. Hyvin monessa tapauksessa tekotapahtumaan liittyi alkoholin vaikutuksen alaisena oleminen ja riita, joka liittyi yleensä parisuhteen päättymiseen. Siinä missä nainen surmaa kumppaninsa tyypillisesti vuosia jatkuneen fyysisen ja henkisen pahoinpitelyn seurauksena, miehillä vastaavaa ilmiötä ei ollut todettavissa. Miehillä kumppanin surma liittyy useammin patologiseen omistushaluun ja mustasukkaisuuteen. Tällaiseen tekoon liittyvä henkilö voidaan hyvin hänet tuntevien keskuudessa kuvata ”viihdyttävänä” ja ”hyvänä” ihmisenä. Parisuhteessa tapahtuva väkivalta ja omitushalu ei välttämättä näy ulospäin ja vakavat mielenterveysongelmat ovat tällaisissa tapauksissa harvinaisia.
Olen tehnyt yli vuosikymmenen ajan psykoterapiaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa parisuhteessa kokevien miesten ja naisten kanssa. Jos kuulen, että jätettävällä kumppanilla on kotona ampuma-aseita metsästysharrastuksen takia ja mahdollinen päihderiippuvuus sekä patologista omistushalua, neuvon suhteesta poistuvaa aina lähtemään ilman ennakkoilmoitusta salaa ja olemaan palaamatta hakemaan henkilökohtaista irtaimistoa ilman toisen ihmisen tukea. Mitä epävakaampi ja narsistisempi persoonallisuus jätettävällä kumppanilla on, sitä suurempi on riski tilanteen väkivaltaiselle eskaloitumiselle. Toisinaan lähisuhdeväkivaltaan on liittynyt itsetuhoisia puheita, mikä luonnollisesti lisää riskiä tilanteen eskaloitumiselle.
Puolisonsa metsästysaseellaan surmaavalla on vain vähän keinoja selittää tekoansa jälkikäteen. Jokainen metsästystä harrastava ihminen tietää mitä ampuma-aseella saadaan aikaan. Toivon, että tuomioistuin tapausta aikanaan käsitellessään ottaa myös tämän seikan huomioon.
Lähteet:
Weizmann-Henelius, G., Grönroos, M., Putkonen, H., Lindberg, N., Eronen, M. & Häkkänen- Nyholm, H. (2012). Gender Specific Risk Factors for Intimate Partner Homicide – A Nationwide Register-based Study. Journal of Interpersonal Violence, 27, 1519-1539.
