Henkiset lukot ja niiden hoito huippu-urheilussa

Viime heinäkuussa Yhdysvaltain olympiajoukkueen supertähti Simone Biles jätti Tokion olympialaisten telinevoimistelun joukkuekilpailun kesken psyykkisistä syistä. Liian suuriksi kasvaneet henkiset paineet urheilijoilla tulivat tapauksen uutisoinnin myötä tutuksi kaikille urheilua seuraaville. Voimistelupiireissä termi ”twistiesit” (suomeksi liikekammo) kuvaa haastetta, jonka parissa Biles paini. Sen ytimessä on pelko, joka aiheuttaa henkisen lukon automatisoiduksi kehittyneelle motoriselle suoritukselle. Joissakin tapauksissa kyse on niin vakavasta ongelmasta, että se johtaa urheilijan vetäytymiseen kilpailuista ja uran päättymiseen.

Urheilijoiden haastattelututkimukset ovat osoittaneet, että eri lajeissa henkisen lukon taustalla vaikuttavat samat emotionaaliset, kognitiiviset ja fyysiset tekijät. Lajista riippumatta urheilijat ovat kertoneet kokeneensa voimakasta pelkoa, ahdistusta ja paniikkia, joka on johtanut kognitiivisten toimintojen heikkenemiseen, ilmennen mm. keskittymiskyvyn puutteina. Tämä puolestaan on johtanut psykosomaattisten stressioireiden lisääntymiseen (mm. hikoilu ja sykkeen nousu) ja liikehallinnan menettämiseen. Tällainen kokemus on omiaan aiheuttamaan seurauksena itseluottamuksen heikentymistä ja itsekritiikin lisääntymistä, unihäiriöitä ja välttämispyrkimyksiä. Kokonaisuudessaan henkisen lukon ilmiötä on ehdotettu käsiteltäväksi yhtenä huippu-urheiluun liittyvänä ahdistuneisuushäiriön muotona.

Ahdistuneisuushäiriöiden ja -oireiden syntyyn liittyy biologisia, psykologisia ja sosiaalisia tekijöitä. Huippu-urheiluun liittyvässä henkisen lukon hoidossa ollaan kiinnostuneimpia niistä psykologisista syistä, jotka voivat olla sen taustalla, että ahdistuneisuusoireita on ilmennyt. Toisinaan urheilijan itsensä on vaikea kertoa, miksi oireita juuri nyt rupesi ilmenemään. Hoidossa olennaisinta on tällöin kartoittaa urheilijaa mahdollisesti kuormittavat elämäntapahtumat ja välttää mm. alkoholin käyttöä ja välttämiskäyttäytymistä, jotka molemmat vain pahentavat ahdistuneisuushäiriötä. Elämäntapahtumat tulee kartoittaa koko elämän ajalta koska ahdistuneisuushäiriön taustalla vaikuttavat usein varhaiset elämäntapahtumat, joihin liittyy tiedostamattomia kokemuksia epäonnistumisesta, riittämättömyydestä ja huonommuudesta.

Suomessa post-traumaattisen stressihäiriön valtakunnallisena hoitosuosituksena käytetty EMDR-hoito (suomeksi myös silmänliiketerapia) kohdistuu asiakkaan häiritsevien muistojen ja niihin liittyvien kognitioiden (itseen liittyvien uskomusten ja ajatusten), sekä tunteiden ja kehon aistimusten käsittelyyn samanaikaisesti, kun asiakkaalle annetaan informaation prosessointia edistävää molemminpuolista aivopuoliskoa stimuloivaa eli bilateraalista ärsykettä. Onnistuneella silmänliiketerapialla on sekä neurobiologisia että psykologisia vaikutuksia ja se muuttaa ahdistavaksi ja häiritseväksi koetun muiston tunnetasolla neutraaliksi, sitoen siihen samalla myönteisen uskomuksen henkilöstä itsestään.

Ahdistuneisuushäiriöiden EMDR-hoidossa asiakkaan voi olla vaikea nimetä jotakin tiettyä oireiden taustalla vaikuttavaa muistoa, erityisesti jos oireet juontavat lapsuudesta. Tällöin on mahdollista lähteä liikkeelle ahdistuneisuusoireesta taaksepäin liu’uttamalla siten, että ahdistuneisuus aktivoidaan asiakkaan mielessä ja kehossa ja häneltä kysytään ”kuinka vanha olet tuon tunteen kanssa juuri nyt”. Usein asiakas antaa numeron, joka sijoittuu ikävuosiin 6-13-vuotta. Tämän jälkeen asiakkaan mieli yleensä löytää muistijärjestelmästään muiston, joka liittyy ahdistuneisuuden keholliseen (esim. kurkkua kuristaa, syke kiihtyy) ja kognitiiviseen olemukseen (esim. kielteinen uskomus itsestä ”olen huono”) noilta varhaisvuosilta. Tämän jälkeen EMDR-hoito etenee perusprotokollan mukaisesti tuota muistoa neutralisoiden.

Huippu-urheiluun liittyvien ahdistuneisuusoireiden hoito EMDR-menetelmällä on vasta aluillaan. Paitsi että menetelmä soveltuu urheiluun liittyvien ahdistuneisuusoireiden hoitoon, voidaan sen avulla työstää myös urheilu-uraan liittyviä epäonnistumisen kokemuksia ja niihin liittyviä häiritseviä muistoja. Joskus nämä liittyvät loukkaantumisiin ja uhkiin uran loppumisesta. Voimavara- ja resurssiharjoitus EMDR-hoidolla voidaan myös tehdä. Tällöin hoidon painopiste on tulevaisuudessa, esimerkiksi tulevissa kilpailuissa, joihin menetelmän avulla voidaan juurruttaa hyvään suoritukseen liittyviä mielikuvia ja myönteisiä uskomuksia itsestä.

EMDR-menetelmän käyttö osana suorituskyvyn psykologiaa tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia. Kansainväliset pilottitutkimukset aiheesta mm. golfareiden parissa lupaavat hyvää. Mielenjuuressa yksittäisiä myönteisiä kokemuksia sen käytöstä urheilijoilla on mm. voimistelijoiden, purjehtijoiden, taitoluistelijoiden ja ratsastajien keskuudesta.

 

Lähteitä:

Bennett, J. & Maynard, I. (2017). Performance blocks in sport: Recommendations for treatment and implications for sport psychology practitioners, Journal of Sport Psychology in Action, 8:1, 60-68.

Bennett, J., Rotheram, M., Hays, K., Olusoga, P., Maynard, I. W., & Lindsay, P. (2016). Yips and lost move syndrome: Assessing impact and exploring levels of perfectionism, rumination and reinvestment. Sport and Exercise Psychology Review, 12, 1–27.

Falls, N., Barker, J. B., & Turner, M. J. (2018) The Effects of Eye Movement Desensitization and Reprocessing on Prospective Imagery and Anxiety in Golfers. Journal of Applied Sport Psychology, 30:2, 171-184.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *