Huumoritutkimus on osoittanut, että ihmiset eroavat huumorikäyttäytymisessään sekä määrällisesti että laadullisesti. Toisilla on enemmän huumorin tuottamista ja arvostamista kuin toisilla ja eri ihmisillä on erilaisia huumorityylejä. Huumorilla voi olla erilaisia sävyjä (esim. koominen tai sarkastinen sävy), joka heijastaa muun muassa mielialaa (esim. iloista tai katkeraa) ja persoonallisuutta. Huumorityylejä voidaan yleisesti ottaen pitää erilaisina sopeuttavina tai epäsopeuttavina strategioina erilaisten vuorovaikutustilanteiden käsittelemiseen, mikä puolestaan voi vaikuttaa myönteisesti tai kielteisesti tunteisiin, hyvinvointiin ja sosiaalisiin suhteisiin. Psykologiatieteessä Rod Martin on erotellut neljä huumorikäyttäytymisen tyyliä:
Yhdistävä huumori – ystävällinen, ihmisten välistä liittoutumista edistävä huumori.
Itseparannushuumori – itseään vahvistava, kyky löytää huumoria arjen haasteista.
Aggressiivinen huumori – aggressiivinen, sarkastinen ja toista alistava huumori.
Lannistumishuumori – itsensä sabotoiva, humoristisen kommentit itsestään muiden huvittamiseksi.
Aggressiivinen huumori määritellään osittain tarkoitukseksi manipuloida toista ihmistä tai ihmisiä halventavien vitsien avulla tai niiden uhalla. Aggressiivinen huumori korreloi myönteisesti vihamielisyyden kanssa ja on kielteisesti yhteydessä kykyyn olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Psykopatiaan persoonallisuuspiirteinä kuuluu mm lipevyys, mahtipontisuus, itsekeskeisyys, syyllisyydentunteen ja empatian puuttuminen, tunne-elämän pinnallisuus ja impulsiivisuus. Psykopatia korreloi positiivisesti aggressiiviseen huumorityyliin kanssa. Tällainen huumori on usein impulsiivista eikä siinä mietitä sen vaikutusta toiseen ihmiseen. Psykopatia on myös yhteydessä nautinnon kokemiseen siitä, että nauraa toiselle ihmiselle.
Aggressiivinen huumorityyli selittyy psykopatiaan liittyvällä pinnallisella tunne-elämällä, lipevyydellä ja syyllisyydentunteen ja empatian puuttumisella. Negatiivinen toista koskeva naljailu ja halventava huumori on keino manipuloida toista. Aggressiivisen huumorin käyttö psykopaattisilla ihmisillä johtuu myös impulsiivisuudesta ja kyvyttömyydestä ennakoida tämän huumorityylin negatiivisia vaikutuksia henkilökohtaisiin suhteisiin. Psykopaattiset persoonallisuuden piirteet ovat vahvasti yhteydessä nautinnon kokemiseen toisten kustannuksella nauramisesta, mikä korreloi voimakkaimmin psykopatian manipulatiivisuuden, impulsiivisen elämäntavan ja tunnekylmyyden kanssa. Korkealla psykopaattisuuden tasolla olevat ihmiset käyttävät tietoisesti ja tarkoituksellisesti toisille nauramista keinona kontrolloida ja saavuttaa tavoitteitaan. Se ei ilmennä jaettua iloa tai emotionaalista sitoutumista.
Psykopaattisilla ihmisillä ei ole huumorintajua, mikä on eräänlaista leikkiä – leikkiä ideoiden kanssa. Leikkimielisyys tässä merkityksessä on huumorin perusta. Jälkimmäinen koostuu kuudesta huumoritaidosta (huumorin nauttiminen, nauraminen, sanallinen huumori, huumorin löytäminen arkielämästä, nauraminen itselleen ja huumori stressitilanteissa). Psykopaattisen ihmisen piirteistä korkeintaan pinnallinen lipevyys on näihin yhteydessä. Psykopatiaan voimakkaasti kuuluvat tunne-elämän puutteet tekevät leikkimielisyyden vaikeaksi. Heillä ei ole kykyä hyväksyä tai sietää leikkimielistä, myönteisistä tunteista lähtevää huumoria, joka kohdistuu heihin ihmisenä. Nokkeluus ja artikuloivuus voivat kuitenkin synnyttää ensivaikutelman ja mielikuvan viihdyttävästä keskustelijasta. Psykopaattinen henkilö ottaa näissä tilanteissa kaiken tilan ja nauttii huomiosta. Heillä on vaikeuksia käyttää ja ymmärtää huumoria asianmukaisesti – he sekoittavat nauramisen toisten kanssa ja nauramisen toiselle. He eivät suhtaudu huumoriin positiivisesti, paitsi keinona saavuttaa jotakin ja itsetehostuksena, toisten yläpuolelle älyllisesti asettuen.
Tutkimusten mukaan korkeammat psykopaattiset piirteet korreloivat huonon mielialan ja huumorintajuttomuuden kanssa ja heillä on erityisesti puutteita kyvystä nauraa omalle itselleen. Psykopatian ilmiönä yleiseen tietouteen tuonut Harvey Cleckley totesi aikanaan: ”Psykopaatit ovat usein nokkelia ja saattavat antaa pinnallisen vaikutelman huumorista. Kuitenkin huumoria, sen täydessä ja todellisessa merkityksessään, heillä ei ole. Olen luullut havainneeni sitä välähdyksittäin psykopaateissa mutta näennäinen huumori, kuten näennäinen oivallus, oli todellisuudessa vain harhaa tai keinotekoinen ilmiö jonkin välineellisen tavoitteen saavuttamiseksi.”
Tutkimusten mukaan huumorityyleistä sarkasmi ja kyynisyys ovat tyypillisiä psykopaattisille ihmisille. Sarkasmi on purevaa ivaa tai purevan ivallinen ilmaus, jolla ilmaistaan kielteistä ja arvostelevaa asennetta tiettyjä henkilöitä tai tapahtumia kohtaa. Se on sanallista ironiaa, joka on tarkoituksellista, peittelemätöntä ja yleensä loukkaavaksi tarkoitettua. Siihen voi liittyä teatraalinen ja vahva liioittelu (esim. työpaikan juhlissa kesken kollegan puheen hymyillen vierustoverille tai kaikkien kuullen lausuttu ”Meitä ei kiinnosta vähääkään mitä mieltä sinä olet”). Tämän huumorin ihanteellinen yleisö koostuu riippuvaisista ja alisteisista ihmisistä kuten yhtiön työntekijöistä. Kyynisyys huumorityylinä puolestaan on pilkallisuutta, välinpitämättömyyttä, kylmyyttä ja julkeutta. Kyynisyyttä voi olla esimerkiksi jonkun toisen henkilön innon tai jonkin asian leimaaminen samantekeväksi lannistavalla tavalla (kollegan mielipiteestä työpaikalla julkisesti lausuttu ”tuo ei ole nyt tärkeätä”). Tällaisin keinoin psykopaattinen ihminen sitoo itsetehostuksen motiivista lähtöisin olevan ”huumorinsa” alistamisen ja henkisen väkivallan kontekstiin.
References:
Cleckley, H. (1941). The mask of sanity; an attempt to reinterpret the so-called psychopathic personality. Mosby.
Lobbestael, J.& Freund, V. L. (2021). Humor in Dark Personalities: An Empirical Study on the Link Between Four Humor Styles and the Distinct Subfactors of Psychopathy and Narcissism. Frontiers in Psychology 12. https://doi.org/10.3389/fpsyg.2021.548450
Martin, R. A., Pulhik-Doris, P., Larsen, G., Gray, J., and Weir, K. (2003). Individual differences in uses of humor and their relationship to psychological well-being: development of the humor style questionnaire. Journal of Research in Personality 37, 48–75. https://doi:10.1016/S0092-6566(02)00534-2
Martin, R. A., Lastuk, J. M., Jeffery, J., Vernon, P. A., and Veselka, L. (2012). Relationships between the Dark Triad and humor styles: a replication and extension. Personality and Individual Differences, 52, 178–182. https://doi.org/10.1016/j.paid.2011.10.010
Proyer, R. T., Flisch, R., Tschupp, S., Platt, T. & Ruch, W. (2012). How does psychopathy relate to humor and laughter? Dispositions toward ridicule and being laughed at, the sense of humor, and psychopathic personality traits. International Journal of Law and Psychiatry 35(4), 263-268. https://doi.org/10.1016/j.ijlp.2012.04.007
Veselka, L., Schermer, J. A., Martin, R. A., and Vernon, P. A. (2010). Relations between humor style and the Dark Triad traits of personality. Personality and Individual Differences 48, 772–774. https://doi:10.1016/j.paid.2010.01.017
