Kiinnitin kuluvana vuonna psykoterapeutin työssäni huomiota ilmiöön, josta mielestäni puhutaan liian vähän. Aikuisten sisarussuhteisiin liittyvä kärsimys jää usein näkymättömäksi, koska perheessä tapahtuvaa vahingoittavaa vuorovaikutusta on vaikea tunnistaa ja vielä vaikeampi nimetä. Tänään, joulupäivänä, HS kirjoitti taas perhesuhteiden hajoamisen epidemiasta. Toistaiseksi julkisesssa keskustelussa on korostunut aikuisten lasten suhde vanhempiinsa, ei niinkään aikuisten sisarusten keskinäinen suhde.
Annetaan ”Veeran” tarinan puhua puolestaan.
Keski-ikäinen Veera ei ole tavannut kahta vuotta nuorempaa sisartaan yli kuuteen vuoteen. Suhde oli aina ollut vaikea. Veera oli kokenut sisaren pyrkivän itsepintaisesti vanhempien suosioon korostamalla itseään perhetapaamisten keskusteluissa, sopimalla tapaamisia ajankohtiin, jotka eivät sopineet Veeran perheelle, sekä mitätöimällä ja vähättelemällä Veeraa sekä suoraan kahden kesken hänelle, että vanhempien läsnä ollessa. Lopulta Veera asetti rajat ja konfrontoi sisartaan asiassa, mikä johti välien rikkoutumiseen sekä suhteessa sisareen, että vanhempiin.
Sosiaalisen käyttäytymisen muotona kiusaamista on toistaiseksi tutkittu pienissä yhteisöryhmissä tietyillä areenoilla, kuten kouluissa, armeijassa ja työyhteisöissä, mutta ei juuri perheyhteisöissä. Muissa yhteisöryhmissä kiusaaminen on määritelty toistuvaksi ja vahingoittavaksi toiminnaksi ja vallan väärinkäytöksi, joka voi johtua muun muassa kateudesta tai tarpeesta korostaa itseä. Perhekontekstissa puhutaan usein henkisestä tai fyysisestä väkivallasta, joka voi olla toistuvaa tai kertaluonteista, ja joka ei välttämättä ole yhteydessä perheen valtasuhteisiin. Perhesuhteissa tapahtuvassa vuorovaikutuksessa on kuitenkin aina kyse myös vallankäytöstä. Voisiko kiusaamisen käsitettä käyttää näin ollen myös perheyhteisöissä?
Tutkimuksissa kiusaaminen on määritelty toistuvasti tai pitkään altistumiselle yhden tai useamman henkilön negatiivisille teoille, joiden tarkoituksena on tahallisesti tuottaa tai yrittää tuottaa toiselle vahinkoa tai epämiellyttävä olo. Negatiivisia vaikutuksia voidaan pyrkiä tuottamaan sanoin, elein, fyysistä kontaktia käyttäen, ryhmästä sulkemalla, asettumalla vastahankaan tai kieltäytymällä noudattamasta toisen toiveita. Tyypillistä tilanteille on ryhmän voimasuhteiden epätasapaino, jolloin haitallisten toimien kohteena olevan henkilön on vaikea puolustautua. En tarkoita, että kaikki sisarusten väliset konfliktit olisivat kiusaamista, vaan että tietyissä olosuhteissa perhesuhteissa voi syntyä kiusaamiselle tyypillinen, vahingoittava dynamiikka.
Kiusaamisen tapoja ovat kiusatun eristäminen toisista, sulkeminen ryhmän ulkopuolelle, alistaminen, mitätöinti, juorujen levittäminen ja ryhmän jäsenten manipulointi niin, että he kääntyvät kiusattua vastaan. Mistä asiakkaani kertovat, kun pyydän heitä kuvaamaan perheessä aikuisissa sisarussuhteissa tapahtuvaa kiusaamista? Toimintatavat ovat erilaisia, mutta kuuluvat yleensä näihin luokkiin:
a) Kiusatun luonteen, ulkonäön, piirteiden tai ansioiden arvosteleminen, ivaaminen, vähätteleminen ja mitätöinti sekä kahdenkeskisissä tilanteissa, että muiden perheenjäsenten läsnä ollessa.
b) Kiusatun selän takana tapahtuva juoruilu tämän asioista muiden perheenjäsenten kanssa.
c) Eristäminen perhestruktuurista eli kiusattua ei oteta mukaan perhetapaamisiin, ne järjestetään ajankohtina, jotka eivät sovi hänelle, tai häneltä pantataan vanhempia koskevaa tietoa.
d) Kiusatun sulkeminen pois vanhempien hoitoa ja huolenpitoa koskevista taloudellisista panostuksista.
e) Kiusatun naurunalaiseksi tekeminen muiden perheenjäsenten edessä.
f) Töniminen, tuuppinen tai fyysinen päälle käyminen.
g) Kiusatun vastaanpanemisen ja loukatuksi tulemisen kokemusten selittäminen tämän väitetyllä ”epätasapainolla” tai ”mielenterveysongelmilla”.
Sisarusten välillä kiusaaminen alkaa usein leikinomaisella härnäämisellä, jonka tarkoitus on roolittaa sisarussuhteita. Kiusaajaa motivoi mielikuva kiusatusta alempiarvoisena tai vaihtoehtoisesti jollakin tavalla omaa statusta uhkaavana yksilönä perhestruktuurissa. Kiusaajalla on tyypillisesti halu päteä ja hallita muita, hän voi olla luonteeltaan impulsiivinen, kärsimätön ja aggressiivinenkin. Hänen kykynsä empatiaan voi olla puutteellinen.
Kiusattu sisar on tyypillisesti kiusaajaa heikompi, epävarmempi, haavoittuvampi ja joskus muitten syitten takia elämäntilanteessa, jossa hän on ahdistunut ja puolustuskyvytön. Tällöin kiusatun avuton ja ahdistunut käyttäytyminen voi ruokkia kiusaajan pätemisen tarvetta, kostotaipumuksia ja ylemmyyden tunnetta. Toisen kärsimys ruokkii toisen vallan tunnetta – sodankäynnistä tuttu ilmiö. Toisinaan kiusaaminen oikeutetaan suurentelemalla kiusatun todellisia tai kuviteltuja ”puutteita” tai ”hankaluutta”. Joskus kiusaaminen alkaa perheyhteisössä olleesta konfliktista, mutta ei suinkaan aina. Joskus sen taustalla voi olla ylisukupolvinen kehitys, jossa samanlaiset käyttäytymismallit siirtyvät sukupolvelta toiselle erityisesti silloin, kun niihin ei ole osattu hakea apua.
Lievänä ja epäsuorana alkanut kiusaaminen ilman konfliktia johtaa usein kiusatun koetun arvon alenemiseen perheyhteisössä. Näin tapahtui myös Veeralle. Kun kiusattu suojatakseen itseään eristäytyy, hänet maalataan itse syylliseksi tilanteeseen tai hänen toimintaansa voidaan selittää ”psyykkisellä epätasapainolla” ja joskus hänen voidaan joskus jopa katsoa ansaitsevan kiusaamisen. Pitkään jatkuessa kiusaamisen prosessi johtaa yleensä kiusatun vetäytymiseen pois perheyhteisöstä ja suhteiden päättymiseen. Samoin kuin muilla areenoilla tapahtuvalle kiusaamiselle, myös perheessä tapahtuvalle kiusaamiselle kiusattu ei usein voi paljoa.
Monilla näitä kokemuksia omaavilla asiakkaillani on psykoterapiaan tullessa traumaperäisen stressihäiriön oireita, kuten mieleen tunkevia ajatuksia, välttämiskäyttäytymistä, epäluottamusta ihmisiä kohtaan, univaikeuksia, kehon ylivireyttä ja ahdistusoireita. Tyypillisesti työstän näissä tapauksissa asiakkaani kanssa EMDR-terapiamenetelmällä kiusaamiseen liittyviä kielteisimpiä muistoja. Suru, tuska, viha ja häpeä ovat terapiavastaanotoilla vahvasti läsnäolevina ja työstettävinä tunteina. EMDR-terapia mahdollistaa kokemuksista tunnetasolla irti päästämisen ja auttaa suuntautumaan elämässä kohti tulevaisuutta.
Yksi ikävimmistä puolista tällaisissa tilanteissa on se, että sisarussuhteissa tapahtuva kiusaaminen ei kosketa vain kahta sisarusta, vaan muovaa koko perheyhteisön tulevaisuutta. Se voi viedä yhteisen tulevaisuuden paitsi aikuisilta myös heidän lapsiltaan eli serkuksilta. Irti päästäminen vahingoittavasta sisarussuhteesta ei ole luopumista perheestä, vaan myös tapa suojella ja tukea seuraavien sukupolvien oikeutta turvallisiin keskinäisiin ihmissuhteisiin.
Linkki HS artikkeliin: https://www.hs.fi/elama/art-2000011667718.html
