Pinnallinen lipevyys, manipulatiivisuus, valehtelutaipumus, tunnekylmyys, impulsiivisuus, suureellinen omanarvontunto. Siinä psykopatiaan kuuluvia piirteitä. Miten psykopaattinen oikeudenkäyntiavustaja käyttäytyisi tuomioistuimessa, minulta on kysytty aina välillä. Toisinaan olen joutunut tekemään EMDR-terapiaa henkilöille, jotka kertovat joutuneensa räikeän huonosti ja hyökkäävästi käyttäytyneen oikeudenkäyntiavustajan kohteeksi tuomioistuimessa.
Ihmisten välisellä vuorovaikutuksella on keskeisen rooli tuomioistuimen pääkäsittelyssä, missä psykopatian piirteet tulevat selvimmin esiin. Asiamiehen psykopaattiset piirteet voivat kuitenkin ilmetä jo kirjallisissa lausumissa muun muassa valheina, perättöminä syytöksinä, vastuuttomuutena, sekä vastapuolen räikeänä mitätöimisenä. Kirjelmöinnin sävyssä voi ilmetä ajatus vastapuolesta omaa päämiestä alempiarvoisina ja ajatus siitä, että riita-asioiden syyt ovat täysin oman päämiehen ulkopuolella. Tunne-elämän pinnallisuudesta, empatian puutteesta ja vastuuttomuudesta johtuen psykopaattinen henkilö ei tunne syyllisyyttä asian vääristelystä tai valehtelusta. Esitetyt vaatimukset voivat olla kohtuuttomia ja vailla oikeudellista perustetta. Mustavalkoinen ehdottomuus oman asian ajamisessa ovat omiaan aiheuttamaan asian hoidon kaaosmaisen tilan, jossa ei ole sijaa sovintoratkaisulle. Sovintoon päätyminen perustuu osittain henkilön kykyyn asettua tunnetasolla päämiehen ohella toisen ihmisen, eli vastapuolen oikeudenkäyntiavustajan ja tämän päämiehen asemaan. Psykopaatilla tällaista kykyä ei ole. Psykopaatilla ei myöskään ole kykyä ajatella mielessään oman tai päämiehensä toimintansa kauaskantoisia seurauksia. Hän on asiansa ajamisessa usein itsekäs ja taloudellisesti motivoitunut: hänelle tärkeintä on tehdä rahaa päämiehensä jutulla. Se ei estä luomasta prosessin eri osapuolille vaikutelmaa siitä, että haluaisi riita-asiassa sovintoa. Yleensä teot eivät vastaa sanoja.
Psykopaattien vuorovaikutustapoja kartoittaneet tutkimukset ovat osoittaneet, että heille on ominaista muun muassa valehdella, teeskennellä, uhkailla, asettaa ehtoja, esittää tietävästä asiasta enemmän kuin todellisuudessa tietää, keskeyttää, mitätöidä toista ja kiinnittää huomiota asian kannalta epäolennaisiin seikkoihin. He johdattelevat keskustelun epäolennaisiin asioihin, joista he voivat puhua pitkään ja rönsyilevästi. Lisäksi he ovat taipuvaisia jättämään asian kannalta olennaista informaatiota kertomatta ja esittämään asiat itsensä kannaltaan ns. ”kaunistellen”, riippumatta siitä mitä asiassa on muutoin tullut esille. Psykopaatti voi olla hyvin ”päällekäyvä”, muun muassa lähestymällä fyysisesti vastapuolta, solvaamalla vastapuolen päämiestä, ottamalla liioitellun voimakkaan katsekontaktin ja pyrkimällä määräämään mistä asioista tuomioistuimessa tulisi keskustella. Suureellinen omanarvontunto voi ilmetä vastapuolen oikeudenkäyntiavustajan taitojen, persoonan tai kokemuksen vähättelynä (esim. tytöttelynä) ja avoimena näennäisen ystävälliseen sävyyn esitettynä kommentointina (esim. ”et ole tainnut pitkään toimia alalla”), jonka perimmäisin tarkoitus on pönkittää psykopaattisen henkilön omanarvontuntoa. Suhtautuminen samalla alalla toimivaan kollegaan voi olla avoimen ylenkatsovaa. Manipulointitaipumus aiheuttaa sen, että psykopaattinen oikeudenkäyntiavustaja voi pyrkiä eri tavoin ohjaamaan ja hallitsemaan prosessia: hän voi puheenvuoroissaan johdatella keskustelua muihin aiheisiin, joilla ei ole tekemistä itse asian kanssa, jättää kysymyksiin vastaamatta mm. kiertämällä ne, vastaamalla asian vierestä, tai vaatimalla erityiskohtelua. Toisinaan voi syntyä vaikutelma siitä, että henkilö esiintyy ikään kuin kameralle tai suurelle yleisölle. Hän voi tällaisessa tilanteessa herkästi ajautua riitaan prosessia johtavan tuomarin kanssa.
Prosessinjohdon näkökulmasta psykopaattisen asiamiehen käyttäytyminen on puheenjohtajalle haasteellista jo siksi, että se ei vastaa tavanomaista käsitystämme asiamiesten käyttäytymisestä tuomioistuimessa. Oikeuden alalla toimivien viranomaisten keskuudessa tehdyt tutkimukset osoittavat, että psykopaattinen henkilö herättää toisissa ihmisissä yksinomaan negatiivisia tunteita kuten suurennuslasin alla oloa, epätietoisuutta, pätemättömyyden ja heikkouden tunnetta, hämmennystä, pelkoa, huvittuneisuutta, närkästystä, epäuskoa, ahdistusta, hermostuneisuutta, ammatillista epävarmuutta, syyllisyyttä, avuttomuutta ja vihaa. Uskon, että tämä pätee myös tuomareihin. Psykopaatille pitää asettaa rajat. Muutoin käsittelystä on vaarana kadota punainen lanka.
Psykopaattisen asiamiehen toiminnasta voi ja pitää myös edellytysten täyttyessä kannella valvontalautakuntaan.
