Taannoin minuun otti yhteyttä urheilija, joka edustaa lajia, johon liittyy tietyn liikesarjan tekeminen. Hän oli lähdössä maailmanmestaruuskilpailuihin ja hänen harjoittelunsa oli kärsinyt. Hän oli muutama kuukausi aikaisemmin kokeillut tietyssä liikkeessä tekniikan muutosta, joka oli johtanut virheeseen ja loukkaantumisriskin osalta ns. läheltä piti tilanteeseen. Kun liike piti tämän jälkeen tehdä uudestaan, urheilija jäätyi ja liike jäi kokonaan tekemättä tai hän pystyi tekemään sen vain osittain avustettuna.
Traumaterapeuttisesta näkökulmasta katsottuna urheilijan muistijälki oli jäätynyt virhesuoritukseen ja hänet valtasi pelko liikkeen uudelleen tekemisestä ja loukkaantumisesta. Edessä olivat uran viimeiset arvokisat. Pyysin urheilijaa keskittymään em. kohdemuiston pahimpaan hetkeen, joka hänelle oli liikkeestä ns. alas romahtaminen. Ohjasin häntä nimeämään kyseiseen tapahtumaan ja siihen edustavaan mielikuvaan liittyvän kielteisen ajatuksen itsestään. Hän sanoi ”olen heikko”. Vaihtoehtoiseksi kohdemuistoon liitettäväksi myönteiseksi kognitioksi urheilija valitsi ”olen vahva ja taitava”, ja sen todenmukaisuus tuntui ennen poisherkistämisen aloittamista asteikolla yhdestä seitsemään kolmelta (1 = tuntuu täysin väärältä ja 7= tuntuu täysin oikealta). Kohdemuisto herätti urheilijassa häpeän ja pettymyksen tunnetta sekä mielen että kehon tasolla ja hän koki kohdemuistoon liittyvän mielikuvan häiritsevyyden tunteen voimakkuuden olevan asteikolla 0-10 seitsemän. Hän kuvasi kehollista kokemustaan ”jalkojen levottomuudeksi” (ko. liike lähtee jaloista).
Seuraavassa on kuvattu urheilijan mielenkulku kunkin bilateraalisen ärsykkeen jälkeen:
J1: epävarma olo
J2: ajatukset harhailevat
J3: pettymys ja ajatus että miten ei pitänyt
J4: semmonen hyvin vahva pettymys itseen
J5: ajatus siitä, että on pakko osata tää liike
J6: tulee epävarmuus siitä, että mitä tapahtui ja miksi en osaa
J7: ärsytys ja turhautuminen siitä, että ei osaa
J8: ärsyttää se, että siinä harjoiteltiin sitä tekniikka muutosta
J9: paniikki ettei hahmota a omaa kuvaa, samaa epävarmuutta
J10: kiukkua omaa kehoa kohtaan. Se ei tee mitä pyytää
J11: jalkojen epävarmuus, kun ei tiedä mitä tehdä.
J12: se hämmennys, kun tulee alas ja tuleekin selälleen
Terapeutti: mistä johtui, että tulit alas selälleen?
J13: jalat eivät toimineet
Terapeutti: Onko se virhe korjattavissa?
J14: on
J15: olen siinä lattialla hämmentyneenä…jalat pysähtyivät eikä tienneet mitä tehdä
J16: turhauttaa koska ennen ollut helppo liike
J17: turhautumista
Terapeutti: missä kohtaa kehoa turhautuminen tuntuu?
J18: rintakehässä painon tunteena
Terapeutti: keskity siihen
J19: tein virheen
Terapeutti: teetkö muissa asioissa virheitä?
J20: joo. Nukun päikkärit liian myöhään
Terapeutti: onko se virhe korjattavissa?
J21: joo
J22: se on korjattavissa…se virhe minkä tein
J23: mun pitää tiedostaa kroppa paremmin
J24: tiedän että pystyn eri tavoin tekee sen.
J25: edelleen mietin niitä jalkoja
J26: se oli yksi epäonnistunut kerta.
Tässä vaiheessa muistijäljen häiritsevyys oli asteikolla 0-10 viisi. Siihen liittyi häpeän tunnetta. Asteittain bilateraalisen ärsykkeen toistuessa muistijälkeen liittyvä epävarmuuden ja häpeän tunne saatiin neutraalille tasolle. Kohdemuiston neutralisoinnin jälkeen urheilijan kanssa tarkistettiin positiivisen kognition soveltuvuus kohdemuistoon, ja hän halusi vaihtaa alkuperäisen ”olen vahva ja taitava” kognition muotoon ”olen osaava”. Hän arvioi sen soveltuvan ja tuntuvan todelta asteikolla yhdestä seitsemään kolmen verran. Positiivista kognitiota vahvistettiin bilateraalisella stimulaatiosarjalla, jonka jälkeen se vahvistui asteikolla 1-7 kuudeksi. Urheilija antoi palautteena ”nyt minulla on selkeämpi olo”.
Seuraavalla kerralla, kolme kertaa ennen MM-kisoja urheilijan kanssa tehtiin EMDR-tekniikalla resurssienvahvistusharjoitus tuleviin kisoihin. Häntä vaivasi pelko epäonnistumisesta liikkeessä, mikä ilmeni rintarangan alueen paineena. Kun kysyin mitä psykologisia lääkkeitä eli ominaisuuksia hän ostaisi minulta selvitäkseen tilanteessa hyvin, hän vastasi ”itsevarmuutta ja muista piittaamattomuutta”. Haimme hänen kanssaan ns. voimavaramuiston eli jonkin menneen tilanteen, jossa liike oli tehty onnistuneesti. Vahvistimme tätä muistijälkeä ja siihen liittyviä ajatuksia itsestä (”mä pystyn siihen”, ”mä osaan”) bilateraalisilla ärsykkeillä.
Pari viikkoa kilpailujen jälkeen palasimme asiaan. Hän tuoreena MM-hopeamitalistina. Hän kertoi vanhan rasitusvamman aiheuttaneen kilpailussa kipua, mikä oli pakottanut hänet tekemään liikkeen osittain avustettuna. Silti tuloksena kilpailuista oli hopea. Pohdimme yhdessä, että olisimme voineet vielä tehostaa psyykkistä valmennusta ottamalla etäyhteyden pari päivää ennen kisoja ja vahvistamalla voimavaroja vielä tuolloin. En ollut tätä ehdottanut koska olin ajatellut, että halusin antaa hänelle keskittymisrauhan kisoihin. Siinä tein ehkä virheen.
Tällainen työ on vain pieni osa sitä kaikkea valmistautumis- ja harjoittelutyötä, mitä urheilija tekee MM-kisoja varten. Sillä pyritään edistämään urheilijan mahdollisuutta esittää parhaansa silloin kun sillä on eniten merkitystä. Vapaana aikaisempiin suorituksiin liittyvistä kielteisistä tunteista.
PS. Blogi on julkaistu asiakkaani luvalla.
