3. Kiusaamisen aiheuttamien psyykkisten seurausten hoito EMDR-terapialla

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kouluterveyskyselyn mukaan suomalaisista peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisista noin 6 % kokee koulukiusaamista tai väkivaltaa koulussa vähintään kerran viikossa. Joka kymmenes tämän ikäinen koululainen kokee itsensä yksinäiseksi melko usein tai jatkuvasti. Tilastokeskuksen mukaan Suomen peruskouluissa oli toissa vuonna 564 100 oppilasta. Jos oletetaan, että oppilaiden lukumäärä on suurin piirtein sama joka luokka-asteella, saadaan 8. ja 9. luokkalaisten lukumääräksi Suomessa noin 125 333 oppilasta. Kuusi prosentti tästä määrästä tarkoittaa 7520 iältään 14–15-vuotiasta nuorta, jotka kokevat viikoittain koulukiusaamista tai väkivaltaa koulussa. Kiusaamisen muotoja ovat mm. lyöminen, potkiminen, repiminen, töniminen, tavaroiden tai rahan anastaminen, uhkaileminen, pakottaminen, vapauden riistäminen, nimitteleminen, naurunalaiseksi saattaminen, joukosta eristäminen, haukkuminen, valheiden levittäminen sekä kiusaaminen somessa.

Muutama vuosi sitten Harvard Reviw of Psychiatry -lehdessä julkaistiin katsausartikkeli How Well Do We Understand the Long-Term Health Implications of Childhood Bullying?, jossa tarkasteltiin kiusaamisen aiheuttaman kroonisen stressin psykologisia ja fysiologisia vaikutuksia lapseen ja nuoreen. Katsauksen mukaan kiusaamisella on vakavampia vaikutuksia lapseen ja nuoreen kuin vanhemman kaltoinkohtelulla. Tämä tuli esiin vuonna 2015 Lancet Psychiatry -lehdessä julkaistussa kahden maan kohorttiaineistoa käyttäneessä seurantatutkimuksessa, jonka mukaan riskikerroin 18-vuotiaana todettuun mielenterveydenhäiriöön oli kiusatuilla 1.6-3.8 -kertainen, masennukseen 1.7 -kertainen, ahdistuneisuuteen 4.9 -kertainen ja itsetuhoisuuteen 1.7 -kertainen suhteessa niihin nuoriin, jotka olivat kokeneet vanhemman kaltoinkohtelua. Muissa seurantatutkimuksissa on muun muassa todettu itsetuhoisuuden riskin olevan 18 -kertainen kiusatuilla miehillä suhteessa ei-kiusattuihin ikätoveriin ja paniikkihäiriön riskin olevan 27-kertainen kiusatuilla naisilla suhteessa ei-kiusattuihin ikätovereihin. Tyypillisiä kiusaamisen psykosomaattisia seurauksia ovat univaikeudet, päänsärky, huono ruokahalu, heikentynyt elämänlaatu, hengitysvaikeudet, väsymys ja vatsakipu. Niiden riski on kaksikertainen kiusatuilla nuorilla suhteessa ei-kiusattuihin.

Hellittämätön pitkäkestoinen stressi käynnistää lapsen ja nuoren kehossa allostaattisen kuormituksen tilan eli elimistön stressiin liittyvän häiriötilan, jonka on osoitettu lisäävän monenlaisia terveysriskejä sekä liittyvän mielenterveyshäiriöihin. Usein kiusattu nuori on tilanteessa kykenemätön hakemaan apua. Hän voi kantaa kiusatun taakkaa vuosikymmeniä harteillaan ja se voi vaikuttaa hänen käyttäytymiseensä aikuisena hyvin monin eri tavoin, kuten luottamuksen puutteena, epävarmuutena sosiaalisissa tilanteissa ja yleisenä ahdistuneisuutena. Kiusatuksi tuleminen vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ihmisen persoonallisuuteen, itsetuntoon ja tapaan olla sosiaalisissa suhteissa.

Olen työstänyt kiusaamisen psykososiaalisia vaikutuksia EMDR-terapiassa lukemattomia kertoja, sekä nuorten että lapsuudessaan tai nuoruudessaan kiusaamista kokeneiden aikuisten kanssa. Se, kuinka syviä ja pitkäkestoisia traumaattisia kokemuksia ja niiden seurannaisvaikutuksia kiusaaminen jättää kiusattuun, ei koskaan lakkaa minua järkyttämästä. EMDR-terapiassa asiakasta pyydetään valitsemaan työstettäviksi muistoiksi ns. pahimmat muistot ja tapahtumat. Suurimmalla osalla kiusatuista ne liittyvät sosiaaliseen eristämisen kokemukseen ja henkiseen väkivaltaan. Fyysinen väkivalta valitaan työstettäväksi kohdemuistoksi harvemmin, ilmeisesti ne eivät yleensä edusta pahinta osaa tapahtumista, vaikka lähes aina sitäkin on jossakin muodossa esiintynyt. Kohdemuistoon liitettävä kielteinen ajatus itsestä on lähes aina ”olen huono” tai ”olen arvoton”. Se on hyvin harvoin ”olen vaarassa”, vaikka tilanne voisi fyysisen vahingoittumisen riskin näkökulmasta olla kiusatulle vaarallinenkin. Arvatenkin myönteinen kognitio, minkä kiusattu toivoisi voivansa liittää kohdemuistoon, on yleensä ”olen riittävän hyvä” tai ”olen arvokas”. Juuri koskaan se ei kuitenkaan tunnu vähääkään todelta ennen kohdemuiston prosessoinnin aloitusta. Kohdemuiston synnyttämät tunteet ovat yleensä häpeä, suru, pelko ja joskus kiukku. Ne tuntuvat kehossa paineena, kipuna, hengenahdistuksena ja lukkoon menemisenä ja aktivoituvat prosessoinnin aikana toisinaan hyvinkin voimakkaasti. Vaikka tapahtumista voi olla vuosikymmeniäkin aikaa, on kohdemuistoon liitettävä subjektiivinen häiritsevyys asteikolla 0–10 yleensä vähintään seitsemän.

Minun viestini kiusatuille ja kiusaamisilmiön sekä kouluväkivaltailmiön kanssa tekemisissä oleville ammattilaisille on se, että kiusatun kokemuksiin on saatavissa nopea apu post-traumaattisen stressihäiriön käypä hoito suosituksena olevasta EMDR-terapiasta. Nopea ja tehokas psykoterapeuttinen interventio ja hoito kiusaamistilanteessa voisi ennaltaehkäistä mm. elimistön stressiin liittyvän häiriötilan kehittymiseltä ja auttaa kiusattua kehittämään voimavaroja vaikeisiin tilanteisiin. Suomessa on jo jonkin verran lasten ja nuorten EMDR-terapiaan erikoistuneita EMDR-terapeutteja (kts. terapeuttiluettelo www.emdr.fi). Myös koulupsykologien kouluttamista menetelmän käyttöön voisi harkita, koska kyse on kuitenkin lopulta pääosin koulussa ilmenevästä ongelmasta, johon koulun tulisi pystyä tehokkaasti puuttumaan. Nuoren näkökulmasta EMDR-terapian etu on myös se, ettei nuoren tarvitse kertoa tai sanoittaa kokemuksiaan yksityiskohtaisesti. Nuorelle tämä on siihen liittyvän häpeän takia usein vaikeata ja noloa. EMDR-terapiassa riittää, kun pitää tapahtumia koskevia mielikuvia mielessään samanaikaisesti terapeutin antaman molemminpuolisen stimulaation aikana. Hyvin tärkeänä lapsen ja nuoren kehityksen näkökulmasta pidän EMDR-terapian tarjoamaa mahdollisuutta korjata kiusaamiskokemuksiin liittyvä kielteinen kokemus itsestä (esim. ”olen vääränlainen”) myönteisemmällä ja realistisemmalla kokemuksella itsestä (esim. ”olen ihan ok”). Tämä mahdollistaa terveen itsetunnon kehittymisen.

Lopuksi totean, että osa asiakkaistani tuo esiin työskentelyn aikana sen valitettavan kokemuksensa, että kukaan ei auttanut heitä kiusaamistilanteessa. Koulussa tiedettiin, mutta kukaan ei puuttunut. Kotonakin ehkä tiedettiin, mutta ei osattu puuttua. Lapsi tai nuori jäi yksin. Kohdemuistoina tällaiset ovat usein kiusatulle kaikkein kipeimpiä. Ei siis jätetä kiusattuja yksin, enää koskaan.

 

 

Linkkejä:

https://www.valopilkkuja.fi/

https://www.asemanlapset.fi/fi/toimintamuotomme/k-0-kiusaamiseen-puuttuva-hanke

https://nuortenlinkki.fi/

https://www.nuortennetti.fi/kiusaaminen/kiusaaminen-voi-olla-rikos/

https://www.riku.fi/oppaat-ja-ohjeet/kuinka-toimia-koulukiusaamistilanteissa/

https://www.oikeusasiamies.fi/fi/web/lasten-ja-nuorten-sivut?fbclid=IwAR0SoE5We3uv6Kma5bvW8yDa2fZNSVtsBpzEGIVvPQ1meyWPcKmanEqDujo

www.emdr.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *