Koulukiusatun henkilön kumppanina eläminen aikuisena: kiusaamistrauman siirto parisuhteeseen

Vakava ja pitkäkestoinen koulukiusaaminen aiheuttaa usein erityisiä haasteita kiusatun henkilön itsetunnolle ja mielenterveydelle vielä aikuisuudessakin. Masennus, ahdistuneisuushäiriö, paniikkioireilu, tunnekylmyys, välttelevä kiintymyssuhdetyyli ja vaikeus solmia pitkäkestoisia ihmissuhteita ovat yleisiä kokemuksia kiusattujen keskuudessa. Viha, häpeä, syyllisyys, suru ja pelko ovat keskeisiä usein vielä aikuisenakin koettuja kiusaamiskokemusten synnyttämiä tunteita. Ne ovat omiaan triggeröitymaan kiusattujen parisuhteissa, vaikka itse kiusaamiskokemuksista voi olla jo vuosikymmeniä aikaa. Koulukiusaamistrauma aiheuttaa yleistä epäluottamusta ja varovaisuutta parisuhteissa ja varsinaisesti triggeröityessään joskus esimerkiksi samanlaista vetäytymistä ja erakoitumista kuin mitä koulussa tapahtunut syrjintä on aikoinaan aiheuttanut. Kiusattu voi mennä suhteessa piiloon ja sulkeutua itseensä koska pyrkii hallitsemaan tilannetta ja säätelemään odottamaansa hylkäämistä ja sitä seuraavaa häpeän ja itse-inhon tunnetta.

Vuosikymmentenkin kuluttua kouluvuosista kiusatut saattavat EMDR-terapiassa kuvata vaikeuttaan luottaa ihmisiin ja solmia parisuhteita mm. seuraavasti:

”Jonkun pitäisi rakastaa minut ehjäksi, mutta ei siihen kukaan ole pystynyt, koska olen ihan rikki ja pääni on täynnä kauhutarinoita.”

”Olen jäädyttänyt sydämeni, koska niin on helpompi elää. En päästä ketään lähelleni. Ei kannata tuntea kiintymystä tai panostaa tunteella suhteeseen, kun tulee kuitenkin jätetyksi.”

”Tykkään olla yksin. Ei tarvitse koko ajan pelata mentaalishakkia ja analysoida mitä toinen tarkoittaa ja onko siinä joku koira haudattuna, koska ainahan siinä mun mielestä on.”

”Vähän kuin olisin sipuli, jonka kuorista joku voi hyvällä tuurilla saada jonkun kerroksen tai siivun, mutta ydintä ei pääse kukaan edes näkemään.”

Ihastuminen ja sitä seuraava kiintyminen ja rakastuminen koulukiusaamisesta traumatisoituneeseen henkilöön voi muodostua vaikeaksi kokemukseksi henkilölle, jolla ei ole kosketusta kiusatun henkilön kokemuksiin ja tunteisiin. Kiusatun varovaisuus, epäluottamus ja aika ajoin tapahtuva kuoreen sulkeutuminen on herkästi kumppanin toimesta tulkittavissa torjutuksi ja hylätyksi tulemiseksi. Tällöin kiusatun kouluaikainen kielteinen ajatus itsestä ”en kelpaa”, ”olen huono ja riittämätön” tai ”en ole rakastettava” siirtyy osaksi kiusatun henkilön parisuhdekumppanin kokemusmaailmaa ja minäkuvaa. Kumppani voi kuvata kokemuksiaan EMDR-terapiassa mm. seuraavilla tavoilla:

”Hän ei vastaa minulle mitään, kun yritän keskustella asiasta. On aivan hiljaa, eikä sano mitään. Hän hylkää minut täysin. Koen silloin oloni täysin arvottomaksi.”

”Koen että olen sivullinen omassa asiassani eikä minulla ole mitään vaikutusvaltaa tilanteeseen.”

”En ymmärrä miksi minun piti käydä niin syvissä vesissä hänen takiansa. En tiedä mistä tässä kaikessa kärsimyksessä oli kyse.”

Pahimmassa tapauksessa kumpikin ruokkii toisen epävarmuutta ja surun ja hämmennyksen sekä turvattomuuden tunteita, mikä johtaa vetäytymisiin suhteesta. Kiusatun omassa mielessä tällöin käy juuri kuten hän oli ennustanutkin: hän tuli jätetyksi ja hän ajattelee, ettei hän taaskaan kelvannut, vaikka kyse oli siitä, että hän oli siirtänyt oman kelpaamattomuuden kokemuksensa ymmärtämättään kumppaniinsa, joka sisäisti sen kiusatun toiminnan takia itseensä. Tällöin kumpikin kokee itsensä kelpaamattomaksi ja toisen toimesta hylätyksi.

Kiusatun kumppani joutuu usein kärsimään kielteiset seuraukset siitä, että joku on aikoinaan halunnut hänen rakastamallensa ihmiselle pahaa. Vastuu kiusaamisesta ja sen seurauksista ei lankea tällöin kiusaajalle vaan kiusatun kumppanille. Hän voi joutua elämään jatkuvasti uudestaan irrationaalisesti triggeröitymisten vuoksi vuotamaan rupeavien psyykkisten haavojen kanssa, vaikka hänellä ei ole minkäänlaista roolia tai osuutta niiden syntyyn. Tästä syntyvä olotila ja tunnemaailma voi muistuttaa kiusatun alkuperäistä kiusaamisen johdosta syntyvää olotilaa ja tunnemaailmaa. Se on omiaan aiheuttamaan kumppanissa hämmennystä, pelkoa, surua ja epätoivoa. Parisuhdetta sävyttävät tällöin vahvasti kiusatun menneisyyden kokemukset, joihin kumppanilla ei ole omaa kosketuspintaa. Siinä missä uhriutuminen ja kiusaamiskokemusten hoitamatta jättäminen voi tuntua kiusatun kumppanista itsekkäältä, voi kiusattu itse kokea asian niin häpeälliseksi ja pelottavaksi, että parisuhteen menettämisen uhallakaan hän ei ole valmis sitä käsittelemään.

Pelkoa ei turhaan sanota rakkauden suurimmaksi viholliseksi. Parisuhteen onnistumisen ja kummankin osapuolen onnellisuuden näkökulmasta traagista näissä tapauksissa on se, että pelko ja häpeä perustuvat vain toisen osapuolen menneisyyden kokemuksiin ja historiaan, eivätkä ne sellaisenaan ole edes lainkaan alkuperältään jaettuja kokemuksia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *