Kaikki trauma ei synny yhdestä järkyttävästä tapahtumasta. Joskus trauma syntyy siitä, mitä lapsi joutui kokemaan toistuvasti, tai siitä, mitä hän jäi vaille.
Kiintymyssuhdetraumassa kyse on usein varhaisista ihmissuhdekokemuksista, joissa lapsen tarve tulla nähdyksi, lohdutetuksi, suojatuksi ja hyväksytyksi ei ole toteutunut riittävästi. Lapsi on voinut kasvaa ympäristössä, jossa rakkaus oli ehdollista, tunteille ei ollut tilaa, vanhemman reaktioita piti varoa tai lapsen omat tarpeet jäivät jatkuvasti aikuisen tarpeiden alle.
Aikuisuudessa tällaiset kokemukset eivät aina tunnu selkeiltä muistoilta. Ne voivat tuntua kehossa, suhteissa ja omassa minäkuvassa. Ihminen saattaa tietää järjellä olevansa osaava, rakastettava ja aikuinen, mutta jokin hänessä reagoi yhä kuin hän olisi pieni, riippuvainen ja vaarassa tulla hylätyksi.
EMDR-terapia voi auttaa silloin, kun kiintymyssuhdetrauma elää nykyhetkessä voimakkaina tunteina, kehollisina reaktioina ja kielteisinä uskomuksina itsestä.
Kiintymyssuhde on lapsen ensimmäinen kokemus siitä, millainen maailma on ja millainen hän itse on suhteessa toisiin ihmisiin. Vastaako joku, kun tarvitsen apua? Saanko olla vihainen, surullinen tai peloissani? Lohdutetaanko minua? Olenko tärkeä? Saanko olla olemassa omana itsenäni?
Kun lapsi saa riittävästi turvaa, lämpöä ja johdonmukaista hoivaa, hänelle voi rakentua kokemus siitä, että toisiin voi luottaa ja omilla tunteilla on merkitys. Hän oppii vähitellen säätelemään oloaan toisen ihmisen avulla ja myöhemmin myös itse.
Kiintymyssuhdetraumassa tämä perusta häiriintyy. Lapsi voi joutua sopeutumaan esimerkiksi vanhemman kylmyyteen, pelottavuuteen, ailahtelevuuteen, päihdeongelmaan, mielenterveysongelmaan, väkivaltaan, mitätöintiin tai emotionaaliseen poissaoloon. Joskus perheessä kaikki näyttää ulospäin tavalliselta, mutta lapsen sisäinen kokemus on: minun tunteilleni ei ole tilaa.
Tällöin lapsi tekee sen, mitä lapsi aina tekee: hän sopeutuu. Hän voi oppia olemaan kiltti, näkymätön, ylisuorittava, varuillaan, vastuunkantaja tai se, joka ei tarvitse mitään. Nämä selviytymiskeinot voivat olla lapsuudessa välttämättömiä, mutta aikuisuudessa ne voivat alkaa rajoittaa elämää.
Kiintymyssuhdetrauma ei aina näy ulospäin
Kiintymyssuhdetraumaa kantava ihminen voi näyttää ulospäin hyvin pärjäävältä. Hän voi olla vastuullinen, lahjakas, tarkka, empaattinen ja suorittava. Hän voi olla se, joka hoitaa asiat, ymmärtää muita ja pitää itsensä kasassa.
Sisäisesti kokemus voi olla aivan toinen. Hän voi tuntea, ettei riitä. Hän voi pelätä hylätyksi tulemista, vaikka mitään akuuttia uhkaa ei olisi. Hän voi tulkita toisen ihmisen hiljaisuuden merkiksi torjunnasta. Hän voi kantaa syvää häpeää tarpeistaan ja ajatella, että läheisyys on aina riski.
Kiintymyssuhdetrauma voi näkyä esimerkiksi näin:
vaikeus luottaa toisiin ihmisiin
voimakas hylätyksi tulemisen pelko
tarve miellyttää ja mukautua
ylisuorittaminen ja täydellisyyden tavoittelu
tunteiden tukahduttaminen
voimakas häpeä tai arvottomuuden tunne
vaikeus tunnistaa omia tarpeita
suhteisiin takertuminen tai niistä vetäytyminen
ylireagointi toisen etäisyyteen, kritiikkiin tai hiljaisuuteen
kokemus siitä, että oma olemassaolo on jotenkin vääränlainen
Tällaiset reaktiot eivät ole merkki heikkoudesta. Usein ne ovat vanhoja selviytymiskeinoja, jotka aktivoituvat nykyhetkessä automaattisesti.
“Tiedän, mutta se ei tunnu siltä”
Kiintymyssuhdetraumassa yksi tavallisimmista kokemuksista on ristiriita järjen ja tunteen välillä.
Ihminen voi sanoa:
“Tiedän, ettei minun tarvitse miellyttää kaikkia, mutta en pysty lopettamaan.”
“Tiedän, ettei toisen viive vastauksessa tarkoita hylkäämistä, mutta kehoni menee paniikkiin.”
“Tiedän, etten ole lapsi enää, mutta hänen äänensävynsä saa minut jäätymään.”
“Tiedän, että olen ihan hyvä ihminen, mutta en tunne niin.”
Juuri tässä kohdassa EMDR-terapia voi olla hyödyllinen. Kiintymyssuhdetraumassa ongelma ei usein ole tiedon puute. Ihminen on voinut ymmärtää taustansa, lukea aiheesta, käydä terapiassa ja osata selittää reaktionsa hyvin. Silti keho ja tunne-elämä eivät välttämättä ole päivittyneet samaan tietoon.
EMDR-terapiassa voidaan työskennellä niiden muistojen ja kokemusten kanssa, joihin vanha tunne on kiinnittynyt. Tavoitteena ei ole vain ajatella uudella tavalla, vaan auttaa muistoverkostoa käsittelemään kokemus niin, että uusi tieto voi alkaa tuntua todemmalta.
Millaisia muistoja EMDR:llä voidaan käsitellä?
Kiintymyssuhdetraumaan liittyvät muistot eivät aina ole suuria dramaattisia tapahtumia. Joskus ne ovat pieniä hetkiä, jotka ovat lapselle olleet toistuvuutensa tai merkityksensä vuoksi ratkaisevia.
EMDR-työskentelyssä kohdemuisto voi olla esimerkiksi:
hetki, jolloin lapsi jäi yksin pelkonsa kanssa
vanhemman kylmä katse tai ivallinen kommentti
tilanne, jossa lapsi tuli nolatuksi tai mitätöidyksi
hetki, jolloin kukaan ei puolustanut
kokemus siitä, että piti lohduttaa aikuista
tilanne, jossa omat tunteet olivat liikaa muille
hetki, jossa syntyi ajatus “minussa on jotain vikaa”
Usein tällaiset muistot näyttävät ulkopuolisen silmissä pieniltä. Lapsen sisäisessä maailmassa ne ovat voineet olla perustavanlaatuisia. Ne ovat opettaneet, mitä omat tunteet merkitsevät, kannattaako toisiin luottaa ja millainen oma arvo on.
Arvottomuuden tunne on usein vanha muisto
Kiintymyssuhdetraumaan liittyy usein syvä kielteinen uskomus itsestä. Se voi olla esimerkiksi:
“En ole minkään arvoinen.”
“Minua ei voi rakastaa.”
“Tarpeeni ovat liikaa.”
“Olen vääränlainen.”
“Minut hylätään kuitenkin.”
“Minun täytyy pärjätä yksin.”
“En saa olla vihainen.”
“Minun pitää ansaita rakkauteni.”
Nämä eivät ole vain ajatuksia. Ne ovat usein kokemuksia, jotka ovat syntyneet suhteessa toisiin ihmisiin. Lapsi ei vielä pysty ajattelemaan: vanhemmallani on vaikeuksia vastata tunteisiini. Sen sijaan lapsi ajattelee helposti: minussa täytyy olla jotakin vikaa. EMDR-terapiassa voidaan käsitellä muistoja, joissa nämä uskomukset ovat syntyneet tai vahvistuneet. Kun muiston tunnevoima vähenee, myös uskomus itsestä voi alkaa muuttua.
EMDR ei muuta lapsuutta, mutta se voi muuttaa sen otetta
EMDR-terapia ei muuta sitä, mitä lapsuudessa tapahtui. Se ei tee puutteellisesta hoivasta hyvää eikä poista kokemusten merkitystä. Tavoitteena on, että menneisyys ei ohjaisi nykyhetkeä samalla voimalla.
Kun kiintymyssuhdetraumaan liittyvä muisto alkaa prosessoitua, ihminen voi vähitellen havaita jotakin uutta. Hän voi nähdä lapsen lapsena, ei syyllisenä. Hän voi ymmärtää, että aikuisen kyvyttömyys vastata ei kertonut lapsen arvosta. Hän voi alkaa tuntea kehossaan, että tilanne on ohi.
Usein muutos on juuri tässä: “Se ei ollut minun vikani” ei jää vain lauseeksi. Se alkaa tuntua mahdolliselta.
Kiintymyssuhdetrauman hoidon tärkein muutos ei aina näy ulospäin heti. Se voi alkaa siitä, että ihminen huomaa sisäisen äänensä muuttuvan hieman vähemmän julmaksi.
Hän ei ehkä enää automaattisesti ajattele olevansa liikaa. Hän saattaa huomata tarpeensa aikaisemmin. Hän voi sanoa ei ilman yhtä musertavaa syyllisyyttä. Hän voi huomata, että toisen ihmisen pettymys ei tarkoita maailman loppua. Hän voi tulla näkyväksi ilman, että kehossa nousee sama vanha hätä.
Muutos voi näkyä myös ihmissuhteissa. Ihminen ei enää ehkä hakeudu yhtä vahvasti suhteisiin, joissa hänen täytyy ansaita paikkansa. Hän voi alkaa erottaa, mikä on läheisyyttä ja mikä on vanhan haavan aktivoitumista. EMDR-terapian tavoite ei ole tehdä ihmisestä riippumatonta tai täysin haavoittumatonta. Tavoitteena on, että hän voisi olla suhteessa toisiin menettämättä itseään.
Milloin apua kannattaa hakea?
Apua kannattaa hakea, jos vanhat ihmissuhdekokemukset vaikuttavat toistuvasti nykyisiin suhteisiin, itsetuntoon, rajojen asettamiseen tai tunne-elämän säätelyyn. Erityisesti apu voi olla tarpeen, jos ihminen huomaa elävänsä jatkuvassa hylätyksi tulemisen pelossa, sietävänsä huonoa kohtelua, välttelevänsä läheisyyttä tai kokevansa syvää arvottomuutta, jota järki ei saa muuttumaan. Kun vanha muistoverkosto alkaa päivittyä, ihminen voi vähitellen alkaa kokea jotakin, mitä hän olisi tarvinnut jo kauan sitten: olen arvokas, saan tarvita, saan asettaa rajoja, en ole enää yksin.
Lapsuuden haava ei ehkä katoa kokonaan, mutta sen ei tarvitse enää määritellä koko suhdetta itseen ja toisiin.
