Lentopelon hoitaminen EMDR-terapialla on nopeata ja tehokasta

Tutkimusten mukaan noin kolmasosa väestöstä kokee lentämisen pelottavana tai vähintäänkin epämiellyttävänä. Osalla näistä ihmisistä nämä tunteet voivat vähentää lentomatkustusta tai estää sen kokonaan. Lentopelon taustalla voi olla erilaisia tekijöitä, joista selkein on kielteinen lentokokemus, joka tyypillisimmillään liittyy turbulenssiin. Lentopelko on opittu tunne, joka saadaan neutralisoitua EMDR-terapialla siten, että se kokonaan väistyy. Joskus siihen tarvitaan vain yksi 60 minuutin kestoinen vastaanotto. Kuvaan tässä tapausesimerkin asiakkaani luvalla.

Asiakkaani kanssa tehdyssä EMDR-terapiassa kohdemuistoksi valittiin työstettäväksi kielteinen muisto noin viiden vuoden takaa, jossa hän oli ollut lennolla perheensä kanssa ja kone oli joutunut turbulenssiin. Hän kertoi, että hänelle oli jo aikaisemmin tullut voimistuva epämukavuus lentämiseen. Pyysin asiakastani keskittymään ko. kohdemuiston pahimpaan hetkeen, ja ohjasin häntä nimeämään kyseiseen tapahtumaan ja siihen edustavaan mielikuvaan liittyvän kielteisen ajatuksen itsestään. Hän sanoi ”olen vaarassa”. Vaihtoehtoiseksi kohdemuistoon liitettäväksi myönteiseksi kognitioksi hän valitsi kielteisen kognition vastakohdan ”olen turvassa”. Myönteisen kognition todenmukaisuus tuntui ennen poisherkistämisen aloittamista asteikolla yhdestä seitsemään (1= tuntuu täysin väärältä, 7 = täysin todelta) kolmelta. Kohdemuisto herätti asiakkaassa pelon ja häpeän tunteita, sekä mielen että kehon tasolla ja hän koki kohdemuistoon liittyvän mielikuvan häiritsevyyden tunteen voimakkuuden olevan asteikolla 0 (neutraali) -10 (maksimi) kahdeksan. Kehossa häiritsevyys tuntui erityisesti jaloissa ja käsissä.

Molemminpuolinen näköärsykkeellä annettu stimulaatio aloitettiin asiakkaan keskittyessä kohdemuistoon ja liittäessä siihen kielteisen ajatuksen itsestään. Alla on kuvattu asiakkaani mielen prosessointi ja sen sanoitus vaiheittain bilateraalisen stimulaation (BLS) edetessä ja kestäessä kerrallaan noin 20-40 sekuntia. Tekstin pituuden supistamiseksi jokaista bilateraalisen stimulaation vaihetta ei merkitä, vaan ne toistuvat asiakkaani antaman palautteen jälkeen aina suhteellisen saman kestoisina:

BLS

”Paniikin tunne nousee kehoon ja haluan, että joku sanoo, että tämä ei varmasti voi tippua.”

BLS

Sama olo kehossa jatkuu. Ajattelen, ettei se saa näkyä, kun tartutan sen lapsiin. Mies on rauhallinen.

Aiemmin mies pelkäsi. Tuli ajatus, että uskonko, että hän ei pelkää. Voiko luottaa.

Tuli ajatus, että onhan tässä syytäkin pelätä. Voihan tämä tippua. Onhan tämä vaarallista. Kehon tunne laimeni.

Menin takaisin siihen lentoon. Voisikohan sen tärinän mukaan mennä, antaa sen koneen tehdä mitä tekee.

Tuli vastustus, etten voi mennä sen mukaan. Saanko sen koneen tippumaan, jos luovutan. Siinä ei ole mitään järkeä, mutta tämmöinen ajatus tuli.

Jatkui siihen, että keho oire on olemassa mutta lievempänä. Mietin, pitäisikö lentää ollenkaan. Siinä suojelee lapsia, kun ei lennä niin ei voi tapahtua jotakin.

Kehon oire lähti lievenemään. Tuli kyseenalaistavia ajatuksia, että kyllä kotonakin voi tippua, jäädä auton alle jne. Siitä tuli surullinen olo.

Kehon tunne aaltoili pois. Haluaisin hallita kaiken, sen ettei se kone heilu.

Avuton olo kun tietää, sitä ei voi hallita. Avuton olo.

Kehon tunne levisi takaisin. Pitäisikö voida luottaa, että elämä kantaa. Luottaa lentäjään ja koneeseen.

Pelko voimistui, tuli surullisuuden tunne. Kyynel silmään. Luottamus tuntuu vaikealta.

Ajatus ja tunne, että on vaikea luottaa. Samalla ajatus, että en voi vaikuttaa. Jos jännitän kehoa niin ei se kone pysy sen enempää ilmassa.

Kehotuntemus voimistui. Kadotin vähän. Suru siitä, että kukaan ei voi sanoa, että on täysin varma, ettei mitään tapahdu.

Terapeutti: No tippuiko se kone?

Ei. (asiakas hymyilee).

Olotila siirtyi vatsaan. Ennen sitä sinun kysymystäsi mietin miksi kaikki lentää. Sit tuli jännityksen tunne vatsan pohjaan.

Terapeutti: Kuinka häiritsevältä se mielikuva tuntuu asteikolla 0-10?

Viisi.

Mikä tuottaa? Oma tunne. Alkoi tulla ajatus ja erkaantuminen. Olisiko mahdollista ajatella, että minua pelottaa lentäminen, vaikka se ei ole turvatonta.

Tuli jännä tunne, että oli kehon tunne mutta ehkä se ei ole niin kauheata, että jännitän. Se ei vaikuta siihen lennon kulkueen. Se ei ole vaarallista, että minua jännittää.

Pomppiminen ja heiluminen on epämiellyttävää, mutta se ei tarkoita sitä, että kone tippuu.

Kehon tunne lievittyi ja haihtui pois. Ajatus meni uutisiin turbulenssista, mutta ei ne koneet ole tippuneet.

Yritin palata lentoon, tuli mieleen ajatus, että arjessa voi tapahtua kaikkea vaarallista.

Palasin lentoon ja kysyin itseltäni, kuinka häiritsevältä se tuntuu. Se häiritsee, että se heiluu mutta se ei tunnu niin häiritsevältä olla siinä koneessa, vaikka se heiluu.

Terapeutti: Laskeutuiko se kone?

Kyllä (asiakas hymyilee).

Nyt kehon tunne alkoi aika lailla poistamaan. Ehkä alkoi naurattamaan oma toiminta (asiakas hymyilee).

Niin että tarvitseeko aina pelätä pahinta ja että se epätodennäköisin toteutuu.

Terapeutti: No tarvitseeko?

Ei tarvitsisi, tuli sellainen myötätuntoinen ajatus, että mulla on vähän sellainen taipumus. Ei tarvitsisi.

Tuli rauhallinen olo kehossa ja ajatus että ehkä se elämä kantaa niin kauan, kun on tarkoitus.

Onhan se epävarmuus täällä aina ja koskettaa kaikkia.

Terapeutti: Palataan mielikuvaan. Mitä tapahtuu nyt?

Ei se ole sillä lailla häiritsevä. Ei nouse se keho tunne. Turta olo, ehkä se häiritsevyys on yksi.

Terapeutti: Mikä estää sitä olemasta nolla?

Haluanko minä pitää kiinni siitä, että se oli kauheata (asiakas nauraa).

Mikä ihme halu pitää kiinni. Pitääkö olla jotenkin lentopelkoinen identiteetti.

Joku kummallinen ajatus, että jos lakkaan pelkäämästä, niin se on huono juttu. Minua naurattaa tämä ajatus. Jos lakkaan pelkäämästä niin se on sopimatonta.

Ei nouse kehon hälytystilaa ollenkaan.

Terapeutti: Kuinka häiritsevältä mielikuva tuntuu nyt?

Kyllä se varmaan on nolla. En pääse enää siihen heilumiseen.

Terapeutti: Lähdetään juurruttamaan myönteistä ajatusta itsestä tuohon mielikuvaan. Liitä siihen ajatus ”olen turvassa”. Kuinka todelta se tuntuu nyt asteikolla 1-7, jossa 1 on ”ei lainkaan” ja 7 on ”täysin”.

Kuusi.

Se on nyt 6 tai 7. Pieni kehon viriäminen jaloissa ja käsissä. Se on sellainen tasainen jännitys käden ja reisien alueella.

Terapeutti: Muista että sen on muisto, et ole enää siellä.

No toi auttoi, kyllä se nyt on 7.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *