Pyrin tässä blogitekstissäni kertomaan siitä, mitä äidin narsismin vaikutuksesta lapsen kehitykseen tiedetään psykologiatieteessä.
Tutkimusten, ja oman kliinisen kokemukseni mukaan narsistisen äidin käyttäytyminen vaikuttaa merkittävästi lapsen emotionaaliseen, sosiaaliseen ja psykologiseen kehitykseen. Narsistiset äidit ovat muita omistushaluisempia ja taipuvaisia näkevät lapsensa itsensä jatkeina. Lapsi toimii äidin tarpeiden ja toiveiden täyttäjänä, hänen itsetehostuksensa välineenä.
Narsistinen äiti voi pyrkiä hallitsemaan lastaan emotionaalisella kaltoinkohtelulla. Tällainen äiti kamppailee usein heikentyneen itsetunnon ja pakottavan tarpeen kanssa säädellä ulkoista käsitystä itsestään, mikä on seurausta pelosta tulla arvostelluksi ja hylätyksi tai paljastetuksi omien puutteidensa osalta. Tämän takia narsistisen äidin keskeisiä piirteitä ovat kehujen tavoittelu, lapsen saavutusten vähättely suhteessa lapseen sekä rankaisevien keinojen, kritiikin tai emotionaalisen manipulaation käyttäminen tottelevaisuuden varmistamiseksi.
Vanhemmuustyylin käsite viittaa niihin lukuisiin tapoihin, joilla vanhemmat kommunikoivat lastensa kanssa ja ilmentävät käyttäytymisellään käsityksiään vanhemmuudesta vuorovaikutuksessa lapsensa kanssa. Vanhemmuustyylit ovat keskeisiä lasten kehityksen ja sosialisaation kannalta. Vanhemmuuskäyttäytyminen voidaan sijoittaa janalle, jonka toisessa päässä ovat lämpö ja hyväksyntä ja toisessa kaltoinkohteleminen ja hylkääminen. Janan positiivisessa päässä on vanhemman hyväksyntä, joka tarkoittaa sitä empatiaa, hellyyttä, rakkautta, huolenpitoa, lohtua, tukea tai hoivaa, jota vanhempi voi tuntea tai osoittaa lasta kohtaan. Janan negatiivisessa päässä on vanhemman hylkääminen, eli emotionaalinen kylmyys, hellyyden puute, vihamielisyys ja aggressiivisuus sekä välinpitämättömyys tai laiminlyöntiä lasta kohtaan.
Vanhemman persoonallisuuspiirteet ovat yhteydessä vanhemmuustyyliin ja niiden lapsiin kohdistuviin vaikutuksiin. Erityisesti narsismi muovaa ihmisten välisiä vuorovaikutuksellisia motiiveja ja ilmapiiriä. Narsistinen äiti asettaa herkästi epärealistisia odotuksia lastensa suorituksille ja käyttäytymiselle, pyrkien usein kohottamaan omaa itsearvostustaan lastensa saavutusten kautta. Koska oma itsetunto on epävakaa, voi se johtaa myös defensiiviseen tai välttelevään käyttäytymiseen vanhemmuuden haasteiden ja konfliktien edessä. Vanhempi käyttää lasta, siinä missä muitakin ihmisiä, itsesäätelyn välineenä. Silloin kun lapsi ei pysty täyttämään narsistisen äidin odotuksia itsensä ihailusta, peilaamisesta ja ”täydellisen lapsen” roolista, hän ovat vaarassa joutua äidin emotionaalisen myrskyisyyden ja vähättelevän asenteen syntipukeiksi sekä tulla nähdyiksi liian ”vaikeana” tai ”hankalana” käsiteltäviksi.
Jos narsistinen äiti tulkitsee lapsensa käyttäytymisen uhkaksi itsearvostukselleen tai haasteeksi vanhempana pätevyydelle, hän saattaa reagoida voimistunein tuntein, kritiikillä tai hylkäämisellä. Sitä vastoin, jos hän näkee lapsensa käyttäytymisen vahvistavan hänen itsetuntoaan tai täyttävän hänen emotionaaliset tarpeensa, hänen reaktionsa saattavat olla myönteisempiä ja tukevampia. Tämän takia vanhemman suhde kuhunkin lapseen voi olla erilainen. Se, miten lapsi toimii itsesäätelyn välineenä äidille, muovaa hänen vanhemmuuskäyttäytymistään ja luo emotionaalisen ympäristön, joka vaikuttaa syvällisesti lapseen. Erityisesti äidit, joilla on haavoittuvainen narsismi ja jotka ovat usein sisäistäneet häpeän ja riittämättömyyden tunteita, saattavat myös projisoida näitä tunteita lapsiinsa. Tämän seurauksena nämä äidit kokevat lapsen herkästi vaikeaksi.
Narsistien lapset, erityiseksi vaikeaksi leimatut, omaavat usein hauraan itsetunnon ja kokevat emotionaalista tyhjyyttä ja epäluottamusta. Narsistisen vanhemman lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutukset lapsiin voivat sisältää voimattomuuden tunteen, itseluottamuksen puutteen sekä heikentyneen kyvyn tehdä itsenäisiä päätöksiä. Tämän seurauksena lapset saattavat kamppailla masennuksen, ahdistuksen ja syvän identiteettikriisin kanssa, joka voi jatkua pitkälle aikuisuuteen asti. Näitä haitallisia vaikutuksia ylläpitävät narsistiselle vanhemmuudelle ominainen empatian puute ja emotionaalinen laiminlyönti.
Olen hoitanut EMDR terapialla lukuisia aikuisia ja nuoria ihmisiä, jotka ovat kokeneet itsellään olevan narsistinen äiti, ja josta on seurannut heille haitallisia vaikutuksia. Kun äiti muistoihin liittyvät kielteiset tunteet on saatu neutralisoitua, itseluottamus on korjaantunut ja henkilö kykenee elämään enemmän vapaana narsistisen äidin vaikutuspiiristä.
Lähteitä, mm.
Estlein, R., Gewirtz-Meydan, A. & Finzi-Dottan, R. Maternal narcissism and child maladjustment: a dyadic study. Curr Psychol 43, 34705–34716 (2024). https://doi.org/10.1007/s12144-024-06993-4
Määttä, M., & Uusiautti, S. (2020). My life felt like a cage without an exit’–narratives of childhood under the abuse of a narcissistic mother. Early Child Development and Care, 190(7), 1065–1079.
https://doi.org/10.1080/03004430.2018.1513924
