Perheyritysten merkitys kansantaloudelle Suomessa ja maailmalla on merkittävä. Yhdysvalloissa perheyritysten osuus yrityskannasta on noin 95 prosenttia ja Länsi-Euroopassa osuus vaihtelee noin 75 prosentista 95 prosenttiin (1,2). Suomessa perheyrityksiä on noin 80 prosenttia yrityskannasta ja ne kattavat Suomen bruttokansantuotteesta noin 45 prosenttia (3).
Ilmiönä perhesysteemi on dynaaminen eli altis muutoksille ja ihmisten henkilökohtaisissa elämissä tapahtuvat asiat ja muutokset vuorovaikutussuhteissa vaikuttavat heidän asemaansa ja tapaansa olla perheyrityssysteemissä. Ilmiötä voi kuvata ratasmaisesti etenevänä siten, että rattaan lukkiutuminen tai jumittuminen jollakin osa-alueella vaikuttaa väistämättä muiden rattaiden pyörimisen sujuvuuteen. Käytännössä siis perheen jäsenten väliset kiintymys- ja vuorovaikutussuhteet vaikuttavat liiketoimintaan ja yrityksen omistus ja liiketoiminta puolestaan vaikuttaa perheenjäseniin ja heidän välisiinsä suhteisiin. Toiminnan jatkuvuuden kannalta on olennaista, että nämä suhteet pystytään pitämään tasapainossa (4).
Perhedynaamisista muutoksista erityisesti omistajaparin avioero vaikuttaa monilla tavoilla perheyrityksen jatkuvuuteen. Jo avioliiton vaikeudet heijastuvat usein myös perheyrityksen toimintaan. Siinä missä avioliitto voi kehittyä patologiseksi (esim. depressiiviseksi, haluttomaksi ja paranoidiseksi), voidaan näitä vaikutuksia nähdä myös perheyrityksen toiminnassa omistajaparin avioeron kynnyksellä. Usein tällöin ollaan liiketoiminnan elinkaaren viimeisessä vaiheessa: tuotevalikoima ei enää kehity, toiminta on kaavamaista, ilotonta ja pakon sanelemaa, organisaatiorakenne on vakaa ja asiakkaista joudutaan yhä enemmän kilpailemaan. Kasvuodotuksia ei juuri enää ole ja näkymä tulevaisuuteen on epävarma. Tulevaisuudessa siintää joko yrityksen lopettaminen tai merkittävä uudistuminen. Yrityksen resurssit (mm. johdon ikärakenne ja taloudelliset resurssit) määrittävät pitkälti sen, mihin päädytään.
Perheyrityksen omistajaparin avioerotilanteisiin liittyy yrityksen näkökulmasta monia juridisia ja psykologisia ongelmia kuten yhteistoiminnan päättyminen, yrityksen arvon määrittäminen sekä toiminnan jatkumisen arviointi. Tällöin tulevat myös näkyviksi yrittäjäperheen valtadynamiikka, ja perheenjäsenten keskinäiset valtarakenteet. Perheenjäsenten sisäiset valtarakenteet ovat usein hyvin monipuolisia ja monimutkaisia vaikka ne voidaan valtaa haluavat osapuolen näkökulmasta konfliktitilanteessa esittää esimerkiksi yrityksen henkilöstölle hyvinkin yksinkertaistettuna. Monissa perheyrityksissä valtaan jää avioeron seurauksena mies, vaikka nainen olisi itse yksin alun perin perustanut ja käynnistänyt perheyrityksen. Tytti Solankallio-Vahteran väitöskirjan mukaan perheyrittäjänaisia koskevassa naisyrittäjien keskuudessa ei ilmene merkittävää pyrkimystä valtaan sinänsä, vaan naisten vallankäytöllä on enemminkin valtaistava vaikutus omaan ympäristöönsä (5). Miehet naisia useammin pyrkivät tietoisesti perheyrityksen valtaan.
Tänä tasa-arvon päivänä en voi olla herättämättä keskustelua naisten asemasta perheyrityksissä avioerotilanteessa. Näin mm. siksi, että naisten tasa-arvo asiat ovat olleen lisääntyvissä määrin julkisen keskustelun aiheina, mutta naisten asemaa perheyrityksissä ei ainakaan psykologia tieteessä ole käsitelty toistaiseksi juuri lainkaan. Lisääntyvät avioerot aiheuttavat haasteita perheyritysten jatkuvuudelle. Jo nyt vain noin kolmannes ulkomailla olevista perheyrityksistä jatkaa toiselle sukupolvelle (6) ja Suomessa korkeintaan joka viides perheyrityksistä siirtyy toiselle sukupolvelle (3). Omistajaparin avioero on omiaan vähentämään myös perheen lasten halukkuutta sukupolvenvaihdokseen yrityksessä.
Olen viime vuosina työni johdosta nähnyt useita räikeitä esimerkkejä siitä, miten avioerotilanteessa mies ajaa tulevan ex-puolisonsa ulos perheyhtiöstä. Tyypillisesti tällöin merkitystä ei ole sillä, minkälaisen panostuksen nainen on osaomistajana yritykselle mahdollisesti vuosikymmenienkin ajan antanut. Prosessi alkaa usein sosiaalisella eristämisellä, nainen ei esimerkiksi olekaan enää tervetullut toimistolle ja hänen selkänsä takana pidetään erilaisia työpalavereja, joissa hänellä olleita työtehtäviä siirretään toisten ihmisten hoidettaviksi ja henkilöstölle esitetään aivan uudenlaisia organisaatiokaavioita. Myös oikeus palkanmaksuun voidaan perusteetta evätä ja naiselta voidaan estää pääsy sähköisiin työvälineisiin. Taloudellinen väkivalta voi näissä tilanteissa saada hyvin erilaisia ilmenemismuotoja: ex-puolisolle voidaan tehdä erilaisia maksuvaatimuksia kirjanpitoon tekaistujen osakaslainojen nimissä tai yhtiön omaisuutta voidaan ”myydä” pilkkahintaan ystäville yhtiön arvon alentamiseksi. Toisinaan tällainen toiminta voi olla täysin tietoista ja tarkoituksenhakuista ja yksin valtaan haluava mies saattaa esim. yrityksen sidosryhmille kertoa, että hän aikoo eristää tulevan ex-puolisonsa kaikesta yrityksen toiminnasta.
Tasavertainen omistajuus aiheuttaa avioerotilanteessa asiaa selvittäville asianajajille useita ongelmia. Työlainsäädäntö ei usein päde omistajuuteen, osakeyhtiölakia voidaan jättää noudattamatta vailla seuraamuksia ja usein prosessi on pitkä ja raskas kaikille osapuolille. Tilanteessa ei useinkaan ole lainkaan voittajia ja suurin häviäjä tilanteessa on usein maineensa pilannut perheyritys. Kaikissa tuntemissani tapauksissa yhtiöstä ulosajetut perustajanaiset ovat tilanteessa peruuttaneet tai väistäneet sen sijaan että he olisivat ryhtyneet vastatoimiin. Tämä saa minut toteamaan, että tällaiseen on tultava tulevaisuudessa muutos, ihan jo yksinomaan tasa-arvon nimissä.
Lähteet:
1. Ibrahim A. B., McGuire J., Soufani K. & Poutziouris P. (2004). Patterns in strategy formation in a family firm. International Journal of Entrepreneurial Behavior & Research 10 (1/2), 127-140.
2. IFERA (2003). Family Businesses Dominate. Family Business Review 16, (4), 235-240.
3. Koiranen, Matti (2000). Juuret ja siivet – Perheyrityksen sukupolvenvaihdos. Helsinki: Edita
4. Ward, John L. & Aronoff, C.E. (1993). Two “Laws” for Family Businesses. Nation’s Business 81, 2, 52–53.
5. Solankallio-Vahtera. T. (2013). Valta perheyrittäjänaisten subjektiivisena kokemuksena. Väitöskirja. Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu.
6. Beckhard, R. & W. Gibb D. (1983). Managing Continuity in the Family-Owned Business. Organizational Dynamics 12, 1, 5-12.
