Näkökulman vaihtamisen taito ja sanojen parantava voima: miten auttaa ihmistä hyväksymään oman vanhemman päihderiippuvuus

Vanhemman päihderiippuvuus aiheuttaa monelle lapselle erilaisia psyykkisiä oireita. Perheissä, joissa vanhempi turvautuu liiaksi pulloon, lapset ja heidän tarpeensa jäävät usein heitteille. Lapsen voi olla vaikea ymmärtää, miksi yhteinen aika ei ole sellaista yhdessäoloa esimerkiksi harrastusten parissa kuin kavereiden perheissä, vaan isä tai äiti istuu pullon ääressä ja jonkin ajan päästä puhuu outoja, laiminlyö vanhemmuuteen liittyviä vastuita, toimii estottomasti ja lopulta sammuu. Vielä aikuisenakin lapsuusmuisto vanhemman juomisesta voi synnyttää ihmisessä useita kielteisiä tunteita kuten surua, häpeää ja syyllisyyttä.

Vanhemman päihderiippuvuuteen liittyviä häiritseviä muistoja ja niihin liittyviä kielteisiä ajatuksia ja uskomuksia itsestä voidaan neutralisoida EMDR-terapialla. Aina se ei ole kuitenkaan mahdollista. Näin kävi hiljattain, jolloin asiakkaani tuli kesken hoitojakson raskaaksi. Minulle raskaus on esto EMDR-terapian tekemiseen. Siitä yksinkertaisesta syystä, että en halua altistaa sikiötä EMDR-menetelmällä hoidettavan henkilön stressi- ja ahdistusreaktiolle, joka syntyy luontaisena kehon reaktiona vaikeiden muistojen työstämisen yhteydessä. Olimme näin ollen hoidon loppuunsaattamisen osalta keskusteluterapian varassa.

Asiakkaani on noin 30-vuotias nainen (kutsun häntä tässä Essiksi), joka on elänyt vanhimpana sisaruksena lähes koko lapsuutensa päihderiippuvaisen isän kanssa. Essin vanhemmat ovat eronneet hänen ollessaan pieni ja isän luonapitojaksojen osalta hän muistaa sen, että hän joutui usein huolehtimaan nuoremmasta sisarestaan ja he eivät yleensä tuolloin tehneet mitään, koska isä oli aina humalassa. Joillakin harvoin toteutuneilla ulkomaan matkoilla Essi häpesi humalaista isää jo lentokoneessa. Äidille Essi kertoi kokemuksistaan vasta aikuisena. Hänelle oli tärkeätä suojella isää, jolla oli pitkään ollut vaikeuksia työssä.

Essin isä menehtyi yllättäen tapaturmaisesti muutama vuosi sitten. Tapaturmaan itsessään päihteet eivät liittyneet. Isän menettämiseen liittyvät kipeät muistot oli saatu työstettyä EMDR-terapialla ennen Essin raskaaksi tuloa. Hoitoa haluttiin kuitenkin jatkaa keskusteluterapialla koska Essi koki, ettei hän ollut hyväksynyt ja tunnustanut isän päihderiippuvuutta ja hän koki tärkeäksi, että näin tapahtuisi. Päätin kokeilla keskusteluterapiassa psykoterapeutti opettajieni Ben Furmanin ja Antti Mattilan oppeja: vaihdetaan näkökulmaa ja käsitteitä ja katsotaan mitä tapahtuu.

Kiinnitin huomiota siihen, että Essi käytti isän päihderiippuvuudesta keskusteltaessa käsitettä ”alkoholisti” ja hänen keskeisin asiaansa liittyvä tunne oli häpeä. Keskustelimme jonkin aikaa häpeästä ja tiedustelin Essiltä, mitä hän ajattelisi, jos hän näkisi lentokoneessa lapsia tai nuoria, jotka matkustavat humalassa olevan vanhempansa kanssa. Olisivatko nämä lapset hänen mielestään jotenkin häpeällisiä tai tulisiko heidän tuntea tilanteen johdosta häpeää? Essi naurahti ja vastasi nopeasti ”no ei todellakaan vaan ajattelisin, että nuo lapset selviävät mistä vain koska joutuvat tuota kokemaan”. Tartuin tilaisuuteen ja kysyin tarkoittaako tämä samalla sitä, että Essi selviää kaikesta eikä hänen ole tarve kokea häpeää. Essin hymystä tiesin hänen tavoittavan ajatukseni.

Jatkoimme keskustelua. Kysyttäessä Essi kertoi jollakin tasolla ymmärtävänsä isänsä alkoholismin sairaudeksi mutta tunnetasolla tämän näkökulman sisäistäminen oli hänelle haasteellista, koska isä oli ollut hyvässä fyysisessä kunnossa ja elänyt muutoin terveellisesti. Tiedustelin Essiltä varovaisesti, miksi hän oli päättänyt valita käsitteen ”alkoholisti” isänsä päihderiippuvuutta ajatellessaan. Essi ei osannut vastata tähän. Kerroin että samasta ilmiöstä voidaan käyttää monia eri käsitteitä kuten päihderiippuvuus, alkoholiriippuvuus ja alkoholiin liittyvä hillitsemishäiriö. Kaiken ytimessä on isän kyvyttömyys hillitä alkoholin käyttöä ja siitä kehittyvä riippuvuus. Ilmiötasolla Essi tunnisti tämän hillitsemiseen liittyvän käsitteen hyvin ja totesi ”juhlissa se ei koskaan jäänyt yhteen lasiin”. Pohdittuamme hetken yhdessä isän hillitsemiseen liittyvien haasteiden mahdollisia syitä (mm. vaikeuden töissä ja avioero) ja Essin ilmiöön liittyvän ymmärryksen lisääntymisen myötä päätin tehdä kokeen. Pyysin Essiä vastaamaan kyllä tai ei seuraaviin kysymyksiin:

  1. Voitko tunnustaa sen, että isällä oli alkoholin käyttöön liittyvä hillitsemishäiriö? Essi vastasi ”kyllä”.
  2. Voitko tunnustaa sen, että isällä oli alkoholiriippuvuus? Essi vastasi ”kyllä”.

Sovimme yhdessä, että alkoholisti käsite voidaan siirtää sivuun ilman, että ilmiötä sinänsä sivuutetaan tai torjutaan. Essi kertoi, että uusien käsitteiden käyttö mahdollistaa isän alkoholiriippuvuuden vaikeiden vaikutusten tunnistamisen, huonosta omatunnosta luopumisen ja itsemyötätunnon heräämisen. Aiemmin tämä ei ollut Essille mahdollista.

 

Lopuksi

Sanoilla on uskomaton voima. Ne ovat ihmisten välisen vuorovaikutuksen perusta. Sanat ilmentävät ihmisen ajattelua ja tunteita. Sanoilla voidaan satuttaa ja parantaa. Sekä suhteessa toiseen ihmiseen että itseen.

Ben opetti minulle aikoinaan, että ihmiset voisivat paljon paremmin, jos he ajattelisivat itsellänsä olevan ongelmien sijasta haasteita. Ne ovat helpommin ihmisten mielessä voitettavissa. Antti puolestaan opetti minulle, että samaa asiaa voidaan aina tarkastella useammasta kuin yhdestä näkökulmasta. Se ilmentää joustavuutta ja henkistä sopeutumiskykyä. Nämä kaksi erinomaista oppia kannattaa muistaa ja niitä voi harjoittaa, kun pyrkii elämään hyvää elämään ja olemaan sinut menneisyytensä kanssa.

 

Kirjallisuutta:

Mattila, A. (2015). Näkökulman vaihtamisen taito. WSOY.

Furman, B. (2017). Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus. Lyhytterapiainstituutti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *