Narsismiin liittyvän haavoittuvuuden hoito EMDR-terapiassa

Minulla on ollut viimeisen vuoden aikana asiakkaana useita henkilöitä, jotka ovat tunnistaneet itsessään narsismin problematiikkaa, joka on johtanut haasteisiin heidän läheisissä ihmissuhteissaan. Otan tähän asiakkaideni luvalla käsiteltäväksi niitä piirteitä, jotka olen havainnut yhteisiksi näissä tapauksissa ja sen, miten asiakkaideni keskeisiä ongelmia on EMDR-terapiassa hoidettu.

Kaikissa tässä käsiteltävissä viidessä tapauksessa kyse on ollut siitä, että henkilö on hakeutunut hoitoon, koska iso osa hänen narsismiansa on ollut voimakasta sisäistä haavoittuvuutta, jonka keskiössä on ollut vaillinainen kyky säädellä minää, mikä on henkilön menneisyydessä johtanut usein suurellisuuteen, mutta aina myös haavoittuvuuteen. Kaikilla näillä henkilöillä on ollut itsestään hyvin korkeita odotuksia, ankaraa itsekritiikkiä ja taipumusta tuntea voimakkaita kielteisiä tunteita.

Silmiinpistävää hoidossa oli se, että jokainen näistä asiakkaistani oli lapsuudessaan kokenut voimasta sisäistä ristiriitaa minäkuvassaan ympäristöön tapahtuvan peilauksen seurauksena. Kolmella heistä oli se kokemus, että he saivat koulussa kavereiltaan sekä myönteistä, että kielteistä palautetta. Yhtenä päivänä he kokivat kuuluvansa joukkoon ja olevansa hyväksyttyjä ja toisena päivänä he kokivat olevansa kiusattuja ja hyljeksittyjä. Jokaiselle nämä kokemukset olivat tuottaneet voimakkaan hämmennyksen tilan ja sisäisen ristiriidan ”olenko hyvä vai huono?” Toistuvat hyväksymisen ja hylkäämisen kokemukset aiheuttivat sen, etteivät he kyenneet asettuman toisten ihmisten asemaan ja ymmärtämään sitä, miksi heidät koettiin sellaiseksi kuin koettiin. Mutta he kuitenkin sisäistivät muilta saamansa kielteisen palautteen osaksi itseänsä, mikä johti kehittymässä olleen itseluottamuksen pettämiseen ja siihen, etteivät he enää uskoneet omaan kelpaavuuteensa. Kaikki sulkeutuivat ja lakkasivat näiden kokemusten seurauksena luottamasta toisiin ihmisiin. Sulkeutuneisuus johti siihen, ettei kokemusta tarvinnut käsitellä. Se pystyi lokeroimaan, ikään kuin olisi jäädyttänyt sydämensä ja eristänyt itsensä kaikesta inhimillisestä kanssakäymisestä. Kahden asiakkaani osalta kyse oli siitä, että tämän voimakkaan sisäisen ristiriidan oli aiheuttanut aikuinen ihminen, toisessa tapauksessa vanhemmat ja toisessa opettaja. Vaikutus oli sama: voimakas sisäinen ristiriita, joka aiheutti itsesäätelyn ongelmia ja johti sulkeutuneisuuteen, sisäänpäin kääntyneisyyteen ja voimakkaaseen muihin kohdistuvaan epäluottamukseen ja itseinhoon.

Narsismissa on kyse minuuden kokemiseen liittyvästä psykologiasta ja itsetunnon säätelyn ongelmasta. Sairaalloista narsismia on kuvattu sairaalloiseksi riippuvuudeksi myönteisestä minäkuvasta. Kaikki tässä käsitellyt asiakkaani ovat epätoivoisesti tavoitelleet sitä, että he voisivat kokea itsensä myönteisesti ja he ovat voineet erittäin huonosti silloin, kun he ovat epäonnistuneet siinä. Haavoittuvaan narsismiin kuuluvat itsen ja erityisesti oman tunne-elämän säätelyn häiriöt, jotka ilmenevät kielteisenä minäkuvana, itsekriittisyytenä, kielteisinä tunnekokemuksina, ihmistenvälisen kanssakäymisen herkkyytenä ja sosiaalisena vetäytymisenä. Herkästi haavoittuvia narsisteja on kuvattu itseensä uppoutuneiksi introverteiksi, joilla on alhainen itsetunto. Heille on luontaista märehtiä kielteisissä tunteissa ja vetäytyä sosiaalisista suhteista silloin kun he kokevat minäkuvansa olevan uhattuna. Kaikki asiakkaani olivat uhanneet hylätä tai olivat hylänneet parisuhdekumppaninsa lukusia kertoja tämän uhan seurauksena. Usein hylkäämiseen oli liittynyt kumppanin tai suhteen mitätöinti ja aliarvostaminen oman minäkuvan ylläpitämiseksi ja kannattelemiseksi. Narsismin haavoittuva puoli on ollut kaikille asiakkailleni ja heidän läheisillensä hyvin raskas taakka kantaa.

Kaikilla asiakkaillani narsismiin liittyi vahvasti halu turvautua lukuisiin peiteltyihin ja peittelemättömiin itsesäätelystrategioihin. Osa käytti läheisiä ihmissuhteita ikään välineenä, jonka avulla voi saavuttaa minän arvoa kohottavia kokemuksia esimerkiksi seksin avulla. Kaikilla asiakkaillani oli tai oli ollut jokin riippuvuus. Kolmella seksiriippuvuus, yhdellä päihderiippuvuus ja yhdellä syömiseen liittyvä riippuvuus. Jokainen kertoi, että addiktion jälkitilana oli aina helvetillinen itseinho. Jokainen kertoi, että oli kuitenkin helpompi analysoida addiktiota kuin kohdata tunnetasolla oma heikkoutensa. Addiktion kanssa oli helpompi tulla toimeen.

Jokaisen hoito eteni asteittain siten, että oma haavoittuvuus ja heikkous otettiin rauhallisesti ja turvallisessa ilmapiirissä EMDR:n avulla käsiteltäväksi. Se, että henkilö pystyi kestämään ja käsittelemään sitä mielen ja kehon puristavaa ja pakahduttavaa olotilaa mikä tähän liittyi, kesti aikansa. Eräs asiakkaistani kuvasi hyvin sitä, kuinka toivottomasta tilanteesta oli kyse: ”Olet ainoa kehen luotan, koska maksan sinulle. Tiedän, että saan maksua vastaan turvan. Keneltäkään toiselta en voi sitä varmuudella saada.” Jokaisessa tapauksessa työskentelyn keskiössä olivat häpeän, huonommuuden ja syyllisyyden tunteet. Melkein aina EMDR-terapiassa työstettävän kohdemuiston kielteinen kognitio oli ”olen huono”, ”olen kelpaamaton” tai ”olen arvoton”. Kaikkien asiakkaideni osalta voimakkaita kielteisiä tunteita käsittävien kohdemuistojen neutralisointi ja siihen liittyvä minäkuvan korjaus johti realistisempaan minäkuvaan, terveen ja vakaan itseluottamuksen lisääntymiseen, turvallisuuden tunteen lisääntymiseen sekä narsistisen käyttäytymisen merkittävään vähenemiseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *