Oikeusprosessikiusaaminen vie terveyden ja on rinnastettavissa työpaikkakiusaamiseen

Suomessa on viime vuosikymmeninä kiinnitetty lisääntyvissä määrin huomiota kiusaamisen eri muotoihin. Työpaikkakiusaaminen määritellään Työterveyslaitoksen määritelmän mukaan ”toistuvaksi, pitkään jatkuvaksi ja systemaattiseksi kielteiseksi kohteluksi, loukkaamiseksi, alistamiseksi ja mitätöinniksi”. Koulukiusaamisella puolestaan tarkoitetaan oppilaan toistuvaa loukkaamista, vahingoittamista ja syrjimistä. Kummallekin kiusaamisen muodolle on tyypillistä se, että se ei ole ohimenevää tai hetkellistä, ja yleensä viimeistään muutamassa viikossa sen kohteeksi joutuva henkilö ajautuu puolustuskyvyttömään tilaan, jossa hän on kykenemätön vaikuttamaan saamaansa kohteluun.

Oikeusprosessien yhteydessä esiintyvä kiusaaminen, jota tässä kutsun prosessikiusaamiseksi, on ilmiönä meille vielä tuntemattomampi. Viittaan sillä oikeusprosessin yhteydessä tapahtuvaan toistuvaan, pitkäkestoiseen ja systemaattiseen kielteiseen kohteluun, alistamiseen, mitätöintiin, loukkaamiseen, kiristämiseen, uhkailuun ja ei-toivottuihin yhteydenottoihin. Kiusaamisella vaikutetaan tällöin yksilön mahdollisuuksiin toimia oikeusprosessissa ja tehdä sitä koskevia päätöksiä, ja se voi olla kiusaamisen tietoinen tarkoituskin. Kiusaaja on useimmiten oikeusriidassa toisena riidan osapuolena oleva henkilö tai ryhmä henkilöitä, mutta kiusaaja voi olla myös toisen osapuolen oikeudenkäyntiavustaja, joko yhdessä tai erikseen päämiehensä kanssa. Oletettavaa on, että prosessikiusaamista esiintyy huomattavasti enemmän siviiliprosesseissa kuin rikosprosesseissa. Kokemukseni pohjalta eniten uskoisin sitä esiintyvän avioerojen ja lapsen asioita koskevien riitojen yhteydessä.

Prosessikiusaaminen voi muiden kiusaamisen muotojen lailla ilmetä hyvin monin eri tavoin. Käytännössä vain mielikuvitus on rajana. Olen seurannut läheltä riitatapausta, jossa sitä ilmeni riidan osapuolen ja tämän asianajajien toimesta muun muassa:

  • epätosien väitteiden esittämisenä oikeudellisessa kirjelmöinnissä, sähköposteissa ja neuvotteluissa
  • sovintoneuvotteluun ja sovintoon painostamisena
  • aliarvostamisena ja mitätöintinä sovintoneuvottelussa
  • useina ei-toivottuina yhteydenottoina suoraan riidan toiseen osapuoleen hänen asiamiehensä sijasta, sekä riidan toisen osapuolen että hänen asiamiehensä toimesta
  • ei-toivottuina yhteydenottoina riidan toisen osapuolen lähiomaisiin ja ystäviin, sekä pyrkimyksenä vaikuttaa heihin
  • passiivisuutena riidan toisen osapuolen intressejä koskevien asioiden hoidossa
  • taloudellisissa kysymyksissä lypsämisellä eli oman tarjouksen toistuvalla alentamisella toisen osapuolen tullessa vastaan omissa taloudellisissa vaatimuksissaan
  • erilaisilla oikeudellisilla seuraamuksilla uhkaamisena
  • törkeän kiristämisen yrityksenä

 

Kyseisessä tapauksessa henkilön oikeudenkäyntiavustajana toiminut asianajaja osallistui toimintaan muun muassa uhkailemalla ja väheksymällä riidan toista osapuolta sovintoneuvottelussa, lähestymällä häntä fyysisesti ilmestymällä tämän työpaikan oven taakse yllättäen, lähettämällä hänelle toistuvasti riita-asiaa koskevaa kirjelmöintiä kotiin (vaikka sama aineisto oli toimitettu jo aiemmin sähköpostilla sekä henkilölle itsellensä että hänen asiamiehellensä), sekä olemalla lukemattomia kertoja yhteydessä suoraan häneen sähköpostitse, vaikka hänellä oli oma asiamies.

Prosessikiusaamisen yhteydessä esiintyy usein myös taloudellista väkivalta. Riidan osapuoli voi toiminnallaan tahallisesti esimerkiksi pyrkiä kasvattamaan toisen osapuolen oikeuskululaskua tai oikeudenkäyntiavustaja voi uhata vievänsä asian aktiivisella ajamisella toisen riidan osapuolen perikatoon. Silloin kun tapauksessa on mukana prosessikiusaamista, paisuvat oikeudenkäyntikulut ennen oikeudenkäyntiä yleensä suuriksi, ilman että mitään asiallista tulosta neuvotteluissa saataisiin aikaan. Kiusaajaa motivoi yleensä vallan tunne sekä pyrkimys paikata riidasta narsistisen loukkauksen kokenutta haavoittunutta egoa. Myös kosto voi toimia käyttäytymisen taustalla vaikuttavana motiivina.

Prosessikiusaamisen on nähdäkseni vakava sosiaalisen konfliktin ja henkisen väkivallan muoto, jonka kohteeksi joutuminen voi viedä terveyden. Terveydenhuollossa tällaiset tapaukset kirjataan usein elämäntilanteisiin liittyviksi reaktiivisiksi häiriöiksi tai sopeutumishäiriöiksi (ICD-10-diagnoosikoodi F43.2), joilla tarkoitetaan psyykkisiä tiloja, joissa ajankohtaisten elämäntapahtumien katsotaan olevan keskeinen syy oireiden syntyyn. Reaktiivinen häiriö heikentää elämänlaatua, joka muutoinkin oikeusprosessin yhteydessä on yleensä alhainen, ja on omiaan aiheuttamaan muiden kiusaamisen muotojen lailla unihäiriöitä, ahdistuneisuutta, pelkotiloja, masennusta ja kognitiivisten toimintojen puutoksia, kuten keskittymisvaikeuksia ja vaikeuksia muistin toiminnassa. Koska oikeusprosessit kestävät usein vuosia, on oireiden itsehoidossa tärkeätä yrittää sopeutua tilanteeseen muuttamalla suhdettaan siihen, sekä huolehtimalla terveellisistä elämäntavoista ja harjoittamalla mm. erilaisia rentoutumiskeinoja. Myös EMDR-terapia voi tarjota nopean avun oireisiin ja tilanteesta jääneisiin kielteisiin muistijälkiin.

Lakimiesuutiset otsikoi muutama vuosi sitten artikkelinsa lauseella ” Eettisyys on kestävän juridiikan pohja”. Näinhän se on, tai ainakin pitäisi olla. Mikäli asianhoidossa esiintyy prosessikiusaamista, joka halvaannuttaa riidan toisen osapuolen, on vaikea nähdä, miten prosessin lopputulos voisi olla kestävä tai oikeudenmukainen. Kirjoituksessa korostettiin lakimiesprofessioon liittyvää vallankäyttöä ja vastuuta ja sen mukanaan tuomaa moraalia. Laki velvoittaa asianajajia noudattamaan hyvää asianajajatapaa, joka sisältää eettisiä ja ammatillisen työn ohjeita. Luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia koskevat pitkälti samat säännökset. Kummankin toiminnasta on mahdollista valittaa Asianajajaliiton valvontalautakuntaan (www.valvontalautakunta.fi). Kokemukseni mukaan valvontalautakunta yleensä ottaa tällaiset kantelut vakavasti ja selvittää ne hyvin. Vaatimus eettisten periaatteiden noudattamisesta on lakimiesten osalta rinnastettavissa esimerkiksi lääkäreiden tai psykoterapeuttien työhön. Kaikissa perustana pitäisi olla toimiminen ihmisen parhaaksi ja se, ettei ihmistä ainakaan tahallisesti vahingoiteta. On vaikea kuvitella tilannetta, jossa esimerkiksi avioeron osapuoli käsittelisi asiaansa lääkärin tai pariterapeutin vastaanotolla ja kyseinen ammattilainen tahallisesti pyrkisi vaikuttamaan tilanteeseen ja edesauttamaan omalla asiantuntijuudellaan, asemallaan ja roolillaan riidan toisen osapuolen psyykkistä huonovointisuutta, jotta oma asiakas ns. voittaisi riidan. Oikeusalalla tätä kuitenkin valitettavasti ajoittain tapahtuu.

Lisätietoja, mm.

Eettisyys on kestävän juridiikan pohja

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *