Parisuhdeväkivaltakokemuksen aiheuttaman psyykkisen trauman hoito EMDR-terapialla

Suomessa noin joka kolmas nainen on kokenut parisuhteessa fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa (Euroopan unionin perusoikeusvirasto, 2014). Fyysinen eli ruumiillinen väkivalta voi olla muun muassa lyömistä, kuristamista, puremista, raapimista, kiinni pitämistä, työntämistä, kulun estämistä tai unen riistoa. Fyysinen väkivalta alkaa usein näennäisen pienellä teolla, mutta on omiaan eskaloitumaan ajan myötä toistuessaan vakavammaksi. Suhteesta lähteminen kohottaa väkivallan riskiä merkittävästi. Vuosittain Suomessa kuolee noin 20 naista parisuhdeväkivallan seurauksena.

Väkivallan kohteeksi joutuminen on aina lähtökohtaisesti traumaattinen kokemus. Se aiheuttaa muun muassa pelkoa, ahdistusta, turvattomuutta, univaikeuksia, häpeää, arvottomuutta, itsetuhokäyttäytymistä ja fyysisiä oireita. Apua kannattaa hakea mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Tässä blogitekstissä käsittelen noin 45-vuotiaan asiakkaani (kutsun häntä Riitaksi) toipumista vuosien takaisen parisuhdeväkivallan aiheuttamista psyykkisistä oireita. EMDR-terapiassa käsitellyt tapahtumat olivat tapahtuneet 15 vuotta aikaisemmin ja ne olivat palautuneet mieleen Riitan joutuessa samaan sosiaaliseen tilanteeseen ex-miehensä kanssa. Tämä aktivoi Riitassa traumaoireita, joista keskeisimpiä olivat hallitsemattomat vihan tunteet, univaikeudet ja pelkotilat.

Työstettäväksi valittu kohdemuisto käsitti tilanteen, jossa Riitan silloinen aviomies oli tullut kotiin ja ryhtynyt kuristamaan Riittaa tämän maatessa sängyssä nukkumassa. Pyysin Riittaa keskittymään ko. kohdemuiston pahimpaan hetkeen, joka hänelle oli se, kun hän tajusi, ettei hän saa happea. Ohjasin häntä nimeämään kyseiseen tapahtumaan ja siihen edustavaan mielikuvaan liittyvän kielteisen ajatuksen itsestään. Riitta sanoi ”kuolen ja olen vastuussaa”. Vaihtoehtoiseksi kohdemuistoon liitettäväksi myönteiseksi kognitioksi Riitta sanoi ”selviän ja en ole vastuussa”, ja sen todenmukaisuus tuntui ennen poisherkistämisen aloittamista asteikolla yhdestä seitsemään kahdelta (1 = tuntuu täysin väärältä ja 7= tuntuu täysin oikealta). Kohdemuisto herätti Riitassa vastaanotolla pelon, surun ja ahdistuksen tunteita sekä mielen että kehon tasolla ja hän koki kohdemuistoon liittyvän mielikuvan häiritsevyyden tunteen voimakkuuden olevan asteikolla 0-10 kymmenen. Hänen kehonsa tärisi ja hän itki valtoimenaan asian muistelemisen yhteydessä.

Molemminpuolinen näköärsykkeellä annettu stimulaatio aloitettiin Riitan keskittyessä kohdemuistoon ja liittäessä siihen kielteisen ajatuksen itsestään. Alla on kuvattu Riitan mielen prosessointi vaiheittain bilateraalisen stimulaation (BLS) edetessä ja kestäessä kerrallaan noin 20-30 sekuntia. Tekstin pituuden supistamiseksi jokaista bilateraalisen stimulaation vaihetta ei merkitä, vaan ne toistuvat Riitan antaman palautteen jälkeen aina suhteellisen saman kestoisina:

R1: ”Mulla on sydän kurkussa ja toinen vaan puristaa ja odotan koska se lopettaa.”

BLS

R2: ”Menee kuin silmissä filminauha. Tulee mieleen kaikki muut väkivaltakerrat ennen sitä.”

R3: ”Odotan sitä, että koska se vääntää niskat nurin. En saa sitä pois. Yritin pitää vaan silmiä kiinni, kun ajattelin että jos se sit lopettaa. En saanut ääntä, en saanut sanottua mitään.”

R4: ”Mä en mitään muuta ajatellut kuin että mitä pahaa mä olen tehnyt, että mut halutaan tappaa.”

R5: ”Musta tuntui siltä, että se oli ikuisuus. Sitten se vaan yhtäkkiä päästi irti.”

R6: ”Sit mä yritin vaan olla hiljaa, etten mä rupea itkemään ja ettei se tule takaisin sinne. Mä olin ihan hiljaa vaan, ettei se tule takaisin. Sitten kuulin, kun ulko-ovi kävi ja se lähti pois.”

R7: ”Mulla tuli vaan ihan helvetin kiire, että mihin mä lähden. Menin vaan lapsen huoneeseen, en uskaltanut sanoa mitään.”

R8: ”Se ei sanonut edes anteeksi; miten voi olla niin julma?”

R9: ”Miten voi ihminen pelätä niin hirveästi. Koitin oksentaa mutta en pystynyt.

R10: ”Katsoin wc:n peilistä ja näin ne sormenjäljet mun kaulassa.”

R11: Mä jotenkin.. en edes muista mitä kaikkea päässä kävi. Olin vaan lasten huoneessa kun tiesin, että se ei tulu ikinä kertomaan kenellekään, mitä se on tehnyt.”

R12: ”Aamulla kun horroksesta heräsin, mieti kuvittelinko kaiken. Lapset ihmettelivät, että miksi mä olen siellä nukkumassa.”

R13: ”Se hetki.. en edes muistanut sitä helpotuksen hetkeä, kun se ovi kävi ja mä tajusin, että mun on mahdollista selvitä tästä tilanteesta.”

R14: ”Katsoin itseäni siitä peilistä ja ne sormenjäljet näkyi siinä. Päällimmäisenä oli helpotuksen tunne, että pystyin miettimään, miten mä pidän sen toisen kaukana, niin ettei se tule ikinä enää saamaan mahdollisuutta.”

R15: ”Se intuitiivinen ratkaisu, etten vastustanut sitä oli varmaan oikea ratkaisu. Pystyin rationaalisesti miettimään, että mitä mä teen seuraavaksi.

R16: ”Mä olin sit loppujen lopuksi se, joka päätin, mitä sen jälkeen tapahtui.”

R17: ”Ajatus oli vaan se, että se oli se viimeinen vittumainen temppu minkä sä teet, että pelottelet mua.”

R18: ”Kumma kyllä olen unohtanut sen, että mikä helpotus oli tehdä se päätös, että suojelen itseä ja lapsia siltä. Ja lopetan sen miehen suojelemisen.”

R19: ”Mä en suostu miksikään raukaksi.”

R20: ”Siinä päätin, että lääkärikäynti aamuksi, valokuvat vammoista ja turvalliset sähköposti osoitteet mihin tallentaa ne.”

R21: ”Miten voimaannuttavaa oli ajatella, että hänellä ei ole enää valtaa mun elämään.”

R22: ”Ei tarvinnut enää välittää, mä voin katsoa eteenpäin. Aivan sama.”

R23: ”Tajusin siinä vaiheessa, että nyt mä voin kulissien antaa aivan rauhassa revetä ja kaatua.”

R24: ”Ei tarvinnut sitä kuolemaakaan varmaan enää pelätä, kun selvisi hengissä. Selviää jatkossakin.”

R25: ”Ei mulle oikeastaan tapahdu mitään.”

R26: ”Se kun tunnen sen kädet kaulalla ja se rutistaa.. mä katon sitä vähän kuin ulkopuolelta. En pystynyt tekemään mitään.

R27: ”Kun se ovi kävi ja helpotuksen tunne tuli, tajusin ettei tarvinnut nyt pelätä. Kuolemanpelko hävisi.”

Pyydän Riittaa palaamaan kohdemuistoon ja kysyn sen häiritsevyyttä asteikolla 0-10

R28: ”Tuntuu radikaalilta sanoa nolla, mutta voisin sanoa koska nyt mä muistin sellaisia asioita, joita en sen tilanteen jälkeen muistanut.”

Kohdemuiston neutralisoinnin jälkeen Riitan kanssa tarkistettiin positiivisen kognition (”selvisin siitä ja en ole vastuussa”) soveltuvuus kohdemuistoon, ja hän arvioi sen soveltuvan siihen. Hän arvioi positiivisen kognition tuntuvan todelta asteikolla yhdestä seitsemään seitsemän verran. Positiivista kognitiota vahvistettiin kolmella sarjalla, jonka yhteydessä Riitta antoi palautteena:

R29: ”Sain henkeni pitää ja en ole vastuussa.”

R30: ”Meikäläinen ei ihan pienistä hetkahda.”

R31: ”Tuli sellainen ajatus, ettei musta kukaan ihan helpolla pääse.”

 

Riitta kertoi lähteneensä yhteisestä kodista lasten kanssa kuristamista seuraavana päivänä eikä hän koskaan enää joutunut tilanteeseen, jossa olisi ollut ex-puolisonsa kanssa kahdestaan.

Väkivallasta ja avun saannista löydät tietoa esimerkiksi seuraavilta sivuilta:

https://mieli.fi/vaikea-elamantilanne/vakivalta/vakivalta-satuttaa/

https://ensijaturvakotienliitto.fi/tukea-ammattilaiselle/perhe-ja-lahisuhdevakivalta/tunnista-vakivalta/

https://vaestoliitonterapia.fi/2020/07/23/pelko-ei-kuulu-rakkauteen/

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *