Perhejouluun valmistautumisesta: patologiseen narsismiin liittyvät puheentavat ja -sisällöt joulupöydässä

Joulu on lähestymässä ja moni asiakkaani on tällä viikolla pohtinut sen viettotapoja. Pieni varoituksen sana tästä blogi tekstistäni: se ei ole omiaan herättämään iloista ja kepeätä joulumieltä, koska se kuvaa perhejoulujen patologisuutta. Perhejoulukin voi olla depressiivinen, maaninen tai narsistinen vuorovaikutuksen luonteeltaan. Sellaisten asiakkaideni keskuudessa, joiden perheeseen kuuluu patologisena narsistina pidetty henkilö, herättää ajatus perheen kesken vietetystä joulusta yleensä ahdistusta, pelkoa ja turhautumista. ”En tänäkään jouluna tule kuulluksi”. ”Hän puhuu vain itsestään”. ”Saan taas kuulla vähättelyä, mitätöintiä ja avointa kritisointia”. ”Meidän pitää taas ylistää hänen tekemäänsä ruokaa, vaikka se olisi ainoa annos, minkä hän on valmistanut koko illallisesta ja ihan hirveän makuista”. ”Lautapelit ovat pannassa, koska hän ei kestä häviämistä vaan rupeaa keksimään siihen omia sääntöjä”. Nämä ovat tyypillisiä tapoja sanoittaa tällaista ahdistuneisuutta ja perhejoulun kulkua.

Psykoterapiassa käsitellään usein patologiseen narsismiin liittyviä puheentapoja ja puheensisältöjä. Moni narsistisen henkilön kanssa elänyt asiakkaani kertoo näistä vuorovaikutuskuvioista yhteneväisesti. Keskeisiä piirteitä näille kertomuksille on se, että patologisen narsistin kanssa keskusteleva henkilö kokee, että:

  • hänen näkökulmansa ei lainkaan tule havaituksi.
  • hänen oletetaan tietävän, mitä narsistinen henkilö milloinkin ajattelee ja tuntee.
  • häntä syyllistetään eri tavoin käyttämällä toistuvasti ehdottomia kokemisen ilmaisuja kuten ”aina”, ”et koskaan”, ”kukaan ei” ”ketään ei”, ”aivan varmasti”.
  • narsistinen henkilö mieltää omat ajatuksensa ehdottomiksi totuuksiksi.
  • narsistisen henkilön huomion keskipiste on toisen vääränlaisessa, virheellisessä tai epäsopivassa käyttäytymisessä, johon liitetään kunnioituksen, osaamattomuuden, sivistymättömyyden tai huolenpidon puute.
  • jos jotakin yrittää, niin vuorovaikutus muodostuu kilpailuksi, jolle ei tunnu tulevan loppua.
  • narsistisen henkilön puhe on pahimmillaan tunteetonta ja ilmeetöntä älyllistämiseen pyrkivää jaarittelua ja jankkaamista, jossa toistetaan samoja ajatuksia uudestaan ja uudestaan.
  • puhetta tehostetaan itsetehostuksen taktiikoilla (sanallisilla ja äänellisillä kuten rykäisyillä), korostaen samalla ei-tarvitsevuutta.
  • ajallisesti vuorovaikutus koostuu narsistisen henkilön monologeista, jonka merkityssisältö ja punainen lanka jää ulkopuoliselle usein varsin epäselväksi.
  • narsistinen henkilö perustelee omaa normien vastaista toimintaansa toisen hankaluudella tai psyykkisesti haavoittavilla argumenteilla.
  • mykkäkoulu ja toimintaa koskeviin pyyntöihin vastaamatta jättämistä ja tietoista myöhästymistä esiintyy erityisesti tilanteissa, joissa samaan tilaan on tulossa muita ihmisiä, kuten vieraita. Tämä on usein narsistisen henkilön tietoista pyrkimystä provosoida toista, jotta tämä näyttäytyisi kaikille ”hankalana” ja ”vaikeana ihmisenä” ja narsistinen henkilö voisi kokea ylivertaisuuttaan suhteessa häneen. Karrelle palanut kinkku on sivuseikka tässä ns. ”shit showssa”, kuten eräs asiakkaani osuvasti totesi.
  • vuorovaikutustilanteessa tuntuu olevan läsnä vain yhden henkilön mieli ja psyyke, ja muut ovat tämän tilan seuraajia.
  • pahimmillaan vuorovaikutustilanne päättyy vastaan panemisen seurauksena narsistisen henkilön lapsenomaiseen humalan kyydittämään itkunsekaiseen taantumiseen, jolle on ominaista kuvaus tyhjyyden tunteesta.

 

Projektio ja projektiivinen identifikaatio ovat mielen puolustusmekanismeja, joissa ihminen sijoittaa omia mielensisältöjään toiseen ihmiseen tai kohteeseen. Tänäkin jouluna moni voi kokea itsensä esimerkiksi arvottomaksi, vääränlaiseksi, osaamattomaksi ja heikoksi sen seurauksena, että narsistinen henkilö projisoi nämä omat tunteensa muihin joulupöydässä istuviin perheenjäseniin ja sukulaisiin, joilta hän samanaikaisesti odottaa ja vaatii varauksetonta ihailua ja huomiota. Osassa tapauksia projektio muodostuu itseään toteuttavaksi ennusteeksi. Vastakkainasettelu, kykenemättömyys asettua tunnetasolla peilattavaksi ja kilpailullisuus aiheuttaa monelle kokemuksen siitä, että joulupöydässä on vain yksi mieli, joka on koko ajan oikeassa. Tällaisessa vuorovaikutustilassa voi jo alkuruuan aikana tulla ahdas ja epämukava olo.

Olen asiakkaideni kanssa tällä viikolla myös yhdessä pohtinut toimintatapoja joulun viettoon narsistisen henkilön kanssa. Olen rohkaissut asiakkaitani muun muassa:

  • ottamaan pöytäkeskustelussa tilaa ja tuomaan omia mielensisältöjään avoimesti ja rauhallisesti esiin (esim. ”haluaisin kertoa teille mitä minulle kuuluu”).
  • käynnistämään ”mitä teille muille kuuluu” keskustelurinkejä, jotta kaikki saisivat huomiota.
  • empaattisesti validoimaan narsistisen henkilön kokemusmaailmaa ja olemaan jättämättä häntä vuorovaikutustilanteessa yksin.
  • sivuuttamaan rauhallisesti narsistisen henkilön toisiin pöydässä istuviin kohdistuvat syytöskertomukset ja väitteet, joiden taustalla ovat narsistisen henkilön omat vaikeat tunteet.
  • lähtemään kotiin hyvissä ajoin.
  • olemaan onnellinen ja helpottunut siitä, ettei oma mentalisaatio eli kyky pitää oma ja toisen mieli mielessä ole niin heikko kuin mitä se patologisesti narsistisella ihmisellä on. He ovat lopulta aika surullisia tapauksia.

 

Rauhallista joulua toivottaen.

 

Lähteitä, mm.

Elina Marttinen & Jarl Wahlström: Mentalisaatioteorian näkökulma narsismin problematiikkaan ja sijoittamiskohteena olemiseen

https://www.duodecimlehti.fi/duo98674

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *