EMDR-terapia (silmänliiketerapia) koronavirusepidemian eturintamassa työskentelevän terveydenhuollon henkilöstön toiminta- ja työkyvyn ylläpitämisen menetelmänä

Yhä pahenevassa ja pitkittyvässä koronakriisissä työskentelevien terveydenhuollon ammattilaisten riski psyykkiseen stressiin ja sairastavuuteen on huomattava[i]. Olen yhdessä kollegoideni kanssa nostanut aihetta esiin lääketieteen alan ammattijulkaisuissa viimeisen vuoden aikana[ii]. Hiljattain Lääkärilehti jatkoi aiheesta kirjoittamista otsikolla Joko pää hajoaa? Koronaväsymys ­koettelee lääkäreitä. Mikä avuksi?[iii] Tilanteen jatkuminen pakottaa lääkäreitä ja hoitajia jaksamaan ja kokemus työn merkityksellisyydestä motivoi. Pitkään tämä ei kuitenkaan voi jatkua. Kentältä kuuluu viestiä siitä, että uupumus on koronan ja mm. Apotti-järjestelmään siirtymisen myötä jo niin vakavaa, etteivät voimavarat riitä enää edes avun hakemiseen.

Kansainväliset tutkimukset viittaavat siihen, että noin kolmasosa terveydenhuollon ammattilaisista saa psyykkisiä oireita pandemian vuoksi. Etulinjassa työskentelevillä henkilöillä riskikerroin unettomuuteen, post-traumaattiseen stressihäiriöön, ahdistuneisuuteen ja masennukseen on suurempi kuin muilla terveydenhuollossa työskentelevillä henkilöillä. Sosiaalisen tuen puute on merkittävä psyykkistä sairastavuutta ennustava tekijä auttamistyötä tekevillä. Nyt tarvitaan tietoa siitä, millaiset menetelmät auttavat ammattilaisia jaksamaan tässä poikkeuksellisessa tilanteessa.

Tässä blogitekstissä käsiteltävä tapaus esitellään henkilön luvalla, kuten aina blogeissani. Kyseinen terveydenhuollon ammattihenkilö (kutsun häntä tässä Emilyksi) tuli vastaanotolleni kesällä 2020 kohdennettuun EMDR-hoitoon kyetäkseen jatkamaan työskentelyänsä koronapotilaiden hoidon etulinjassa. Emily kertoi kokeneensa tuolloin, että oli työskennellyt sumussa voimiensa äärirajoilla ja joutunut rajaamaan kaiken muun pois elämästään. Hänellä oli voimakas riittämättömyyden tunne suhteessa työnsä vaatimuksiin, ja muiden asioiden ohella erään tietyn potilaan kohtalo oli jäänyt vaivaamaan hänen mieltään. Emilyllä oli hoitoon tulleessaan useita post-traumaattisen stressihäiriön oireita ja ahdistuneisuutta.

Emilyn kanssa tehdyssä 60 minuuttia kestäneessä silmänliiketerapiassa ensimmäiseksi kohdemuistoksi valittiin Emilyllä sairaalassa koronaa sairastavan potilaan kanssa ollut vuorovaikutustilanne, jossa Emily oli ollut kahden hänen kanssaan ja potilas oli ollut epätoivoinen. Pyysin Emilyä keskittymään kohdemuiston pahimpaan hetkeen ja valitsemaan kyseiseen tapahtumaan liittyvän irrationaalisen kielteisen uskomuksen itsestään. Emily valitsi kielteiseksi kognitioksi ”olen riittämätön”. Positiiviseksi kognitioksi suhteessa tapahtumaan Emily valitsi ”riitän”. Positiivisen kognition todenmukaisuus affektitasolla suhteessa mielikuvaan oli asteikolla 1–7 (tuntuu täysin väärältä-tuntuu täysin todelta) hoidon alkaessa kolme. Kohdemuistoon keskittyminen herätti Emilyssä voimakkaita pahan olon ja surun tunteita. Tapahtumaan liittyvän häiritsevyyden tunteen voimakkuus subjektiivisen häiriöyksikön skaalalla (SUD 0–10, jossa 10 = suurin mahdollinen häiritsevyys ja 0 = neutraali) oli kahdeksan ja Emily tunsi tämän häiritsevyyden vatsassaan.

Molemminpuolinen näköärsykkeellä annettu stimulaatio aloitettiin Emilyn keskittyessä kohdemuistoon ja sitoessa siihen kielteisen kognition ”olen riittämätön”. Nopeina sarjoina annettu ärsyke johti Emilyn nopeasti havaitsemaan, että hän oli terveydenhuollon ammattilaisena tehnyt parhaansa eikä hän olisi voinut tehdä muuta. Hän muisti myös, miten potilas oli vuorovaikutustilanteessa rauhoittunut. Lisäksi hänen mieleensä tuli tilanne, jossa potilas oli päässyt sairaalasta kotiin. Bilateraalisilla näköärsykkeillä toteutettu poisherkistäminen johti 25 minuutissa toivottuun tulokseen: kohdemuiston häiritsevyys oli laskenut nollaan ja positiivisen kognition (”riitän”) todenmukaisuus suhteessa kohdemuistoon oli seitsemän (tuntuu täysin todelta).

Nopea prosessointi mahdollisti samalla vastaanotolla myös toisen kohdemuiston työstämisen. Toiseksi työstettäväksi kohdemuistoksi Emily valitsi potilaan elvytystilanteen, johon oli liittynyt paljon epätietoisuutta, joka myös edusti kohdemuiston pahinta osaa Emilylle. Emily löysi kohdemuistoon liittyvän mielikuvaan sopivaksi negatiiviseksi kognitioksi ”olen huono ja kelpaamaton” ja positiiviseksi kognitioksi ”olen hyvä ja kelpaan”. Positiivisen kognition todenmukaisuus affektitasolla oli 5/7. Kohdemuisto herätti turhautumisen ja kiukun tunteita ja sen häiritsevyys oli lähtötilanteessa 4/10. Bilateraalisilla näköärsykkeillä toteutettu poisherkistäminen johti seitsemässä minuutissa toivottuun tulokseen: kohdemuiston häiritsevyys oli laskenut nollaan (täysin neutraali) ja positiivisen kognition todenmukaisuus suhteessa kohdemuistoon oli seitsemän.

Emily kävi kohdennetussa EMDR-hoidossa kesän aikana kolme kertaa. Hoidon tulos oli joka kerta sama kuin tässä kuvatulla ensimmäisellä hoitokerralla. Kohdemuistoiksi valittujen tapahtumien häiritsevyys lähtötasolla laski työskentelyn edetessä, jolloin myös niiden neutralisoimiseen vaadittava stimulaatioaika lyheni. Jokaisen vastaanoton yhteydessä saatiin useampia työhön liittyviä häiritseviä muistoja neutralisoitua.

Otin Emilyyn hiljattain yhteyttä pyytääkseni häneltä suostumusta tämän blogin kirjoittamiseen ja hänen tapauskertomuksensa käsittelyyn koulutustilaisuuksissa. Samassa yhteydessä Emily kertoi edelleen työskentelevänsä koronapotilaiden hoidon etulinjassa ja osaavansa nyt käsitellä kokemuksiaan eri tavalla kuin aiemmin. Hän kertoi, ettei ole kokenut työtään tapaamistemme jälkeen raskaaksi ja teki minut hyvin onnelliseksi hihkaisemalla lopuksi ”Hyvin menee, kiitos!”

Ei tämän palkitsevampaa työtä voi olla 😊

Helinä Häkkänen

Lopuksi: Suomessa on erittäin myönteisiä kokemuksia mm. poliiseille ja pelastusalalle suunnatuista post-traumatyöpajoista, joissa työperäisiä traumaattisia kokemuksia ja kumulatiivista stressiä työstetään silmänliiketerapian (EMDR-terapia) avulla.[iv] Nämä traumatyöpajat on toteutettu läsnä olevina ennen koronapandemiaa. Mielenjuuressa on kehitetty etänä videon välityksellä enintään 5-7 henkilön ryhmälle toteutettava EMDR-terapiaan perustuva menetelmä, joka on tällä hetkellä meillä käytössä sosiaaliviranomaisten kanssa tehtävissä työnohjauksissa. Valmiudet menetelmän käyttöön terveydenhuollon henkilöstön kanssa ovat olemassa. Ota yhteyttä, jos olet kiinnostunut kuulemaan siitä lisää.

 

Lähteet

 

[i] Häkkänen-Nyholm, H., Lyytinen, N., Heinimaa, M., Heiskala M., & Varis, A. (2020). Koronakriisi haastaa terveydenhuollon ammattilaisten psyykkisen hyvinvoinnin: mitä tästä jo tiedetään? Suomen Lääkärilehti, 23.10.2020  ‐  43-44/2020.

 

[ii]  Lyytinen, N., Häkkänen-Nyholm, H., & Varis, A. (2020). Terveydenhuollon ammattilaisten psyykkisestä hyvinvoinnista on huolehdittava epidemiatilanteessa. https://www.laakarilehti.fi/ajassa/nakokulmat/terveydenhuollon-ammattilaisten-psyykkisesta-hyvinvoinnista-on-huolehdittava-epidemiatilanteessa/

Artikkelin PdF versio löytyy täältä: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/320029/SLL162020_954.pdf?sequence=1&isAllowed=y

 

[iii] https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/joko-paa-hajoaa/

 

[iv] Marika Korhosen Poliisiammattikorkeakoulun opinnäytetyö Poliisin posttraumatyöapaja työhyvinvoinnin edistäjän.

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/260848/ON_Korhonen.pdf?sequence=2&isAllowed=y

 

Muita kirjoituksia:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *