Sota Ukrainassa nosti tunteet pintaan: Karjalan evakkomatkaan liittyvien muistojen neutralisointi EMDR-terapiassa.

EMDR-terapian avulla voidaan työstää hyvin vanhojakin muistoja. Kuvaan tässä blogitekstissäni asiakkaani luvalla sotaan liittyvän muiston, joka on vuodelta 1944. Se on näin ollen 78 vuotta vanha.

Asiakkaani on 83-vuotias nainen, joka on kotoisin Karjalasta. Kutsun häntä tässä Marjaksi. Ukrainan sodan syttyminen ja siihen liittyvä uutisointi olivat aktivoineet Marjan mielessä Karjalan evakkomatkaan liittyvät tapahtumat, jotka Marja muisti vielä hyvin. Hän näki painajaisia, jotka liittyivät sotaan ja hänen nukkumisensa oli levotonta käsittäen mm. huutamista, lyömistä ja sängystä lattialle putoamista. Arvelin Ukrainan sodan mahdollisesti aktivoineen Marjassa masennuksen ja traumaperäisen stressireaktion oireita, joskin tiedostimme yhdessä, että myös tiettyihin Marjan syömiin lääkkeisiin liittyi sivuvaikutuksena painajaiset.

Marja kertoi olleensa maalaistalon tytär ja Karjalassa olleen kodin olleen hänen sodassa olevan isänsä sukutila. Marja oli kesällä 1944 lähtenyt kotitilaltaan evakkoon äitinsä, isoäitinsä ja kahden sisarensa kanssa. Hän oli tuolloin 5-vuotias. Hän muisti kotipihasta lähdön hetken ja sen, että hänen äitinsä oli tuolloin itkien sanonut: ”Katsokaa lapset, nyt näette kodin viimeisen kerran”. Sodasta hän muisti lentokoneet ja sen, minne häntä oli neuvottu piiloutumaan niiden tullessa. Evakkomatkasta Marja muisti monia asioita, mm. sen, kuinka hän oli hevosvaunujen päällä nukkuessaan tippunut sieltä alas ja kuinka he yöpyivät auttajien kodeissa. Marja kertoi perheen kulkeneen ainakin kolmen viikon ajan ja nukkuneen vain yhden yön taivasalla. Myöhempinä vuosina Marja oli käynyt perhetilalla useita kertoja muun muassa lastensa kanssa.

Valitsimme Marjan kanssa kohdemuistoksi evakkomatkan ensimmäisen päivän aamun, jolloin hän heräsi siihen, että heidän piti lähteä ja sitä seuraavat tapahtumat. Pyysin Marjaa keskittymään ko. kohdemuiston pahimpaan hetkeen, joka hänelle oli em. äidin kommentti pihalta lähdettäessä. Ohjasin häntä nimeämään kyseiseen tapahtumaan ja siihen edustavaan mielikuvaan liittyvän kielteisen ajatuksen itsestään. Marja sanoi: ”Olen keinoton”. Vaihtoehtoiseksi kohdemuistoon liitettäväksi myönteiseksi kognitioksi Marja sanoi ”selviän siitä”, ja sen todenmukaisuus tuntui ennen poisherkistämisen aloittamista asteikolla yhdestä seitsemään kuudelta (1 = tuntuu täysin väärältä ja 7= tuntuu täysin oikealta). Kohdemuisto herätti Marjassa vastaanotolla surun ja hämmennyksen tunteita sekä mielen että kehon tasolla ja hän koki kohdemuistoon liittyvän mielikuvan häiritsevyyden tunteen voimakkuuden olevan asteikolla 0-10 yhdeksän ja puoli. Hän itki tapahtumaa muistellessaan.

Molemminpuolinen näköärsykkeellä annettu stimulaatio aloitettiin Marjan keskittyessä kohdemuistoon ja liittäessä siihen kielteisen ajatuksen itsestään. Alla on kuvattu Marjan mielen prosessointi vaiheittain bilateraalisen stimulaation (BLS) edetessä ja kestäessä kerrallaan noin 20-30 sekuntia. Tekstin pituuden supistamiseksi jokaista bilateraalisen stimulaation vaihetta ei merkitä, vaan ne toistuvat Marjan antaman palautteen jälkeen aina suhteellisen saman kestoisina:

 

M1: ”Siskon kanssa ollaan hevoskännyjen päällä, äiti ohjastaa hevosta. Se on ihan…se tilanne oli sellainen, että piti mennä siihen lähtötilanteeseen. En ymmärtänyt mitä kaikkea siitä seuraa ja se jännitti.”

BLS

M2: ”Siitä vaan lähdettiin eteenpäin ja liityttiin siellä tiellä muihin matkalaisiin. Äiti sanoi: ”Katsokaa kotia, näette sen viimeisen kerran”. Se oli ainoa kerta kun näin, että äiti itki…sitä sitten vain katsottiin kärryjen päältä.”

M3: ”Sitten siinä oli paljon ihmisiä. Oli tuttuja ja vieraita. Mentiin pientä tietä. Tien varressa oli topakoita ohjaajia. Piti mennä pohjoiseen päin. Se oli hankalaa. Eteenpäin piti aina vaan mennä… Yleensä päästiin jonnekin taloihin nukkumaan. Nukuttiin siskonpedissä. Muistan yhden talon, joka ei päästänyt sisään. Joku suuttui heille ja hakkasi taloa… Silloin nukuttiin ulkona jonkun puiden alla. Silloin 3 viikon aikana aina yleensä päästiin jonkun lattioille nukkumaan…”

M4: ”Matkan aikana muistan kun hiivaa ei löytynyt mistään. Mummo oli mukana.”

M5: ”Mummo oli saanut hiivaa ja paistoi yöllä leipää. Hyppi meidän nukkuvien lasten yli. Muistan sen leivän tuoksun vieläkin.”

M6: ”Paljon saatiin ruokaa siten, että kylässä oli keitetty isossa padassa jotakin ja kaikki sai siitä. Muistan että veli ajoi lampaita. Veli käveli läheltä Viipuria Pieksämäelle asti.

M 7: ”Jossain vaiheessa putosin vilja säkkien päältä. Olin istunut tien vieressä. Perässä ajava mummo poimi kyytiin tarakalle. Äiti ei ollut huomannut, että olin pudonnut. Laittoi minut sen jälkeen aina kiinni.”

M8: ”Mentiin vesistöissä lossilla. Ahdettiin se niin täyteen kuin mahdollista. Meidät laitettiin johonkin moottori koppiin ja me jäätiin sinne jumiin. Siinä oli kiirettä ja häslinkiä.”

M9: Viisi kertaa oli juna ja sanottiin että sinne voi pakkautua, mutta vetureita ei ollut.”

M10: ”Oltiin Savonlinnassa ja käveltiin Pieksämäen asemalle. Me mentiin Iisalmeen.”

Pyydän Marjaa palaamaan kohdemuistoon ja kertomaan mitä hän huomaa nyt.

M 11: ”Se on… en osaa sanoa mitään uutta.”

M 12: ”Äsken itkin ja nyt katson sitä vähän ulkopuolelta ja kauempaa.”

M 13: ”Se on tapahtunut ja… ajattelin sitä näin jälkikäteen. Se on valtava prosessi mitä on käyty läpi ja siitä on kuitenkin selvitty.”

M14: ”Jotenkin tuntuu siltä että se on tilanne ja meidän perheessä… äiti oli…isä oli varmasti antanut ohjeita.. kuinka kaikki on sitten järjestynyt.”

M 15: ”Mun perhe on sellainen… ne aina sanoo, kuinka puhuin Karjalasta.

M 16: ”Monen muuton jälkeen koti löytyi. Meidän perheessämme koko ajan muistellaan Karjalaa.”

M 17: ”Nyt mulla tuli mieleen, että kun oltiin menty muutama kilometri äiti muisti, että yksi vasikka oli jäänyt karsinaan. Äiti ehdotti, että veli hakee pyörällä sen sieltä. Se oli varmasti vähän pelottavaa.”

Pyydän Marjaa palaamaan kohdemuistoon ja kysyn sen häiritsevyyttä asteikolla 0-10.

M 18: ”Se on nyt takana. Voin katsoa sitä, eikä se häiritse. Nolla.”

Kohdemuiston neutralisoinnin jälkeen tarkistin positiivisen kognition (”selviän”) soveltuvuuden kohdemuistoon, ja hän arvioi sen soveltuvan ja tuntuvan todelta asteikolla yhdestä seitsemään seitsemän verran. Positiivista kognitiota vahvistettiin kahdella sarjalla, jonka yhteydessä Marja antoi palautteena:

M 19: ”Kyllä mulla on sellainen tunne, että olen selvinnyt aika hyvin. Geenit ja perhe on vaikuttanut.”

M 20: ”Olen selvinnyt kuitenkin, perhe on ollut mukana. Ehkä minussa on sellaista Karjalaisuutta.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *