Tarulla ja Ilonalla oli taustallaan suhde samaan mieheen. He tapasivat sattumalta yhteisen harrastusmatkan kautta. Taru tunnustautui vaimoksi numero yksi, Ilona vaimoksi numero kaksi. Kummankin avioliitto mieheen oli kestänyt pitkään. Kummallakin myös erosta oli kulunut jo vuosia.
Yhdessä vietetyn ajan myötä he rupesivat vaihtamaan kokemuksiaan miehestä. Katoamisia, päiviä kestäneitä mykkäkouluja, valehtelemista, hylkäämistä, selittämättömiä raivokohtauksia, jatkuvaa erimielisyyttä, alistamista, alkoholin liikakäyttöä ja suureellista omanarvontuntoa. Niin samanlaisia olivat naisten kokemukset, että he olisivat voineet täydentää toistensa lauseita. ”Mies kuvasi sinut psykopaatiksi”, Ilona kertoi Tarulle, joka ei ominaisuuksiltaan Ilonan mielestä lainkaan muistuttanut psykopaattia. ”Lisäksi hän kertoi sinun olleen uskoton vuosien ajan”. Tarua tieto huvitti, mies kun oli pettänyt häntä avioliitossa virkamatkoillaan siinä missä Taru oli hoitanut perheen kahta lasta.
Mies oli kummallekin naiselle rakentanut ikään kuin valeminän, jota hän lähti suhteen aikana pönkittämään. Tarvitseva, riippuvainen, epävarma, valvonnan tarpeessa oleva, kiltti, vaativa, syyllinen kaikkiin riitoihin, ”eihän kukaan muu tuollainen ole”, tilannetajuton, itsekäs, ammatillisesti osaamaton, epätärkeä, merkityksetön, määräilevä ja dominoiva. Naiset eivät tunnistaneet näistä kuvauksista itseään tai toisissaan, ja kokivat luonnehdinnat paljolti projektiona eli miehen omien piirteiden heijastamisena heihin. ”Et sinä ole lainkaan ammatillisesti osaamaton tai dominoiva”, Taru kertoi Ilonalle.
Kummallekin naiselle ystävyyssuhde mahdollisti oman kokemuksen validoinnin, joka oli tervehdyttävää. ”Luonnehäiriöiden henkilön ex-puoliso voi tehdä ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä”, totesi Taru minulle, kun kuulin heidän tarinansa. Hän tarkoitti tällä sitä, että jos Ilona olisi ennen avioitumistaan ollut häneen yhteydessä, olisi Taru Ilonaa ja tämän lasta suojellakseen kertonut hänelle kuinka häiriintyneeksi miehen kokee. Ystävystymisen myötä Ilona puolestaan kertoi minulle, kuinka tärkeäksi hän oli kokenut Tarun ihmettelyn siitä, miksi Ilonan kaltainen älykäs ja koulutettu nainen oli ollut miehen kanssa, jolle oli luonteenomaista oman egon pönkittämiseksi väheksyä muiden ammatteja ja ansioita. Toistensa kokemusten peilaamisella naiset ymmärsivät, kuinka todella paljon luonnehäiriöisempi mies oli kuin mitä he olivat yksin tulleet ajatelleeksi. Tarun kertomusten kautta Ilona ymmärsi monia asioita miehen menneisyydestä, joita hän oli suhteen aikana ihmetellyt.
Mitä ajatuksia ja tunteita teissä herättää se, että mies on kolmannen kerran naimisissa, kysyin Tarulta ja Ilonalta kun jututin heitä tulevaa kirjaani varten. ”Ihan aidosti vain sääliä ja surua”, he vastasivat yhdestä suusta.
***************************************************
Kustannusyhtiö Otava julkaisee tammikuun 1. päivänä äänikirjana 100 kysymystä narsismista kirjani. Kirja on syntynyt asiakastyöstä lukuisten narsistin kanssa eläneiden henkilöiden kanssa ja pohjaa myös omakohtaisiin kokemuksiini narsistisista ihmisistä. Kirjan perustana ovat myös monet narsismista tehdyt tieteelliset tutkimukset. Kiitos Kustannusosakeyhtiö Otava tästä yhteistyöstä! Kiitos Taru ja Ilona, matka jatkuu!
