2. Silmänliiketerapian (EMDR-terapian) kahdeksan vaihetta

Esittelen tässä blogitekstissä EMDR-terapian (silmänliiketerapian) kahdeksan vaihetta. Viittaan näihin vaiheisiin tulevissa kirjoituksissani kuvatessani terapiatyöskentelyä. Silmänliiketerapiassa käytetään aina tiettyä, tarkasti määriteltyä protokollaa eli hoitokäytäntöä, joka etenee vaiheittain. Eri mielenterveyden häiriöitä varten on olemassa erilaisia protokollia, mutta ne perustuvat aina perusprotokollaan. Silmänliiketerapian käyttö tulee aina perustua tapauskohtaiseen harkintaan, jossa on huomioitu hoitosuhteen asianmukainen luominen, menetelmän käytön edellytysten selvittäminen, asiakkaan voimavarojen ja resurssien selvittäminen, sekä hoitosuunnitelman laatiminen.

Silmänliiketerapia kohdistuu ihmistä häiritsevien muistojen ja niihin liittyvien kognitioiden (itseen liittyvien uskomusten ja ajatusten), sekä tunteiden ja kehon aistimusten käsittelyyn samanaikaisesti, kun asiakkaalle annetaan informaation prosessointia edistävää molemminpuolista eli bilateraalista ärsykettä. Tämä aikaansaa sen, että muistiaines rupeaa jäsentymään ihmisen aivoissa hoidon kuluessa hänen sopeuttamistaan edistävällä tavalla. Tyypillisesti yksi hoitokerta kestää 60-90 minuuttia ja se etenee perusprotokollaa käytettäessä seuraavissa vaiheissa[i]:

  1. Asiakkaan historia ja hoidon suunnitteleminen.
  2. Valmisteluvaihe: asiakkaalle esitellään silmänliiketerapian mekanismit ja toimintatavat, ja hänen psyykkisiä voimavarojaan vahvistetaan.
  3. Työstettävän tapahtuman subjektiivinen arviointi, joka etenee vaiheittain seuraavasti: Asiakas valitsee työstettävän kohdemuiston ja siihen liittyvän mielikuvan, joka parhaiten edustaa kohdemuistoon liittyvää häiritsevyyttä. Yhdessä terapeutin kanssa asiakas etsii mielikuvaan sopivan negatiivisen kognition, joka ilmaisee kielteistä irrationaalista uskomusta itsestä suhteessa kyseiseen tapahtumaan (esimerkiksi ”olen huono”). Asiakas etsii mielikuvaan sopivan positiivisen kognition, joka on positiivisempi ja realistisempi kokemus itsestä nykyhetkessä, mutta suhteessa kyseiseen tapahtumaan (esimerkiksi ”olen riittävän hyvä”). Asiakas arvioi positiivisen kognition todenmukaisuuden affektitasolla suhteessa mielikuvaan asteikolla 1–7, jossa 1 = ei lainkaan totta ja 7 = täysin totta. Asiakas tunnistaa kohdemuiston herättämät tunteet. Asiakas arvioi tapahtumaan liittyvän häiritsevyyden tunteen voimakkuutta subjektiivisen häiriöyksikön skaalalla (SUD) 0–10, jossa 10 = suurin mahdollinen häiritsevyys ja 0 = neutraali (tämä mittaus toimii pohjana muutoksen arvioimiselle prosessoinnin aikana). Lisäksi asiakas kertoo, missä kohtaa kehoaan hän tunnistaa häiritsevyyden (esimerkiksi ”rintaa painaa”).
  4. Poisherkistäminen: asiakkaan pitäessä yhtaikaisesti mielessään mielikuvaa tapahtumasta, negatiivista kognitiota ja kehon tuntemuksia, tunnistettua häiriötä poisherkistetään bilateraalisilla ärsykesarjoilla (BLS), kunnes mielikuvan häiritsevyys on pienentynyt nollaan.
  5. Juurruttaminen: asiakkaan positiivinen kognitio juurrutetaan käsiteltävään muistoon pitämällä samanaikaisesti mielessä kohdemuistoa ja positiivista kognitiota sekä antamalla bilateraalista ärsykettä siihen asti, kunnes hän tuntee positiivisen kognition olevan asteikolla 1–7 täysin totta suhteessa tapahtumaan.
  6. Kehon läpikäyminen: asiakasta pyydetään pitämään mielessä kohdemuisto ja positiivinen kognitio sekä käymään mielessään läpi kehonsa tarkistaakseen, onko kehossa vielä jäljellä jännitystä ruumiin aistimusten muodossa. Mahdollisesti jäljellä olevia kehollisia tuntemuksia käsitellään silmänliikkeiden avulla.
  7. Lopettaminen: terapiaistunto päätetään, asiakas ja terapeutti keskustelevat istunnosta (esimerkiksi siitä, mitä sillä saavutettiin), ja asiakasta ohjeistetaan tunnistamaan ja käsittelemään mahdollinen jälkikäsittely.
  8. Uudelleenarviointi: hoidon tulosten arviointi, jolloin arvioidaan asiakkaan kokonaisvaltainen edistyminen, uudelleenkäsittelyn tuloksina saavutetut muutokset sekä hoidon tulosten pysyvyys.

 

Silmänliiketerapian avulla asiakasta häiritsevä muisto yhdistyy osaksi laajempaa, sopeutumista edistävää muistiverkostoa. Terapian vaikutukset ovat sekä neurobiologisia että psykologisia: Hoito muuttaa häiritseväksi koetun muiston tunnetasolla neutraaliksi sekä sitoo siihen samalla myönteisen uskomuksen henkilöstä itsestään. Asiakas kuvaa kokemusta usein siten, että mielikuva loittonee, menee kauemmaksi tai pienenee, eikä hän saa enää otetta siitä. Hoidon kesto vaihtelee tapauksesta toiseen. Tietyn yksittäisen asiakkaalle vaikean kohdemuiston neutralisointi voidaan saavuttaa yhdellä 60 minuutin kestoisella hoitokerralla. Ensimmäinen tapaaminen terapeutin kanssa käytetään kuitenkin aina asiakkaan tilan kartoittamiseen ja hoitosuunnitelman tekoon. Vain hyvin akuuteissa kriisitilanteissa ensimmäisellä hoitokerralla voidaan käyttää silmänliiketerapiaa asiakkaan tilan vakauttamiseksi.

Erilaisissa vaikuttavuustutkimuksissa on osoitettu silmänliiketerapian tuloksellisuus erityisesti trauman hoidossa ja se, että muihin terapiamuotoihin verrattuna hoidon tuloksellisuus saavutetaan silmänliiketerapialla merkitsevästi nopeammin. On ilmeistä, että silmänliiketerapia mahdollistaa perinteistä keskusteluterapiaa syvällisemmän tunteiden käsittelyn. Hoidon tuloksellisuuden edellytyksiä ovatkin kyky ja halu työstää kohdemuistoon liittyviä tunteita. Hoidon tulokset ovat pysyviä.

 


Linkkejä lisätietoja varten:

Suomen EMDR-yhdistyksen sivu: https://emdr.fi/

Euroopan EMDR-yhdistyksen sivu:  http://emdr-europe.org/

Yhdysvalloissa olevan EMDR Instituten sivu: https://www.emdr.com/

Kansainvälisen EMDR yhdistyksen sivu: https://www.emdria.org/

[i] Artikkeli ”Silmänliiketerapian käyttö läheisen menetyksestä aiheutuneen komplisoituneen surun hoitoon” kokonaisuudessaan on ladattavissa täältä: https://www.duodecimlehti.fi/xmedia/duo/duo15751.pdf

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *