Luonnehäiriöllä viitataan yleensä narsistiseen tai psykopaattiseen henkilöön, joka on itsekeskeinen, patologisen ahne, muita hyväksikäyttävä, impulsiivinen, empatiakyvytön, herkästi valehteleva ja manipuloiva. Sain hiljattain yhteydenoton henkilöltä, joka epäili oikeudellista riitaa hoitaneen lakimiehensä olevan psykopaatti. Hänelle suhteellisen yksinkertaisen asian hoidosta aiheutunut lasku oli yli 100 000 euroa. Häntä oli laskutettu samoista toimeksiannon tehtävistä useaan kertaan ja myös siitä, että hän oli tiedustellut toimistosta, koska hän saa laskun. Tällaista laskutuskäytäntöä ne asianajajat, joiden kanssa teen yhteistyötä, kuvasivat shikaanimaiseksi.
Mikään ammattikunta ei ole luonnehäiriöisistä vapaa. Tässä blogitekstissä tarkastellaan miten oikeudenkäyntiavustajan luonnehäiriön piirteet voivat nähdäkseni ilmetä oikeusprosessissa ja miten ne tulisi huomioida, jotta niistä aiheutuvat haitalliset vaikutukset jäisivät mahdollisimman vähäiseksi. Kirjoitan aiheesta par ‘aikaa kirjaa ja esitän alla viisi kokemukseni mukaan tyypillisesti toteutuvaa piirrettä tapauksista, joissa asiamiehen toiminnan kuvaus täyttää luonnehäiriöisen ihmisen toiminnan tunnusmerkkejä.
- Asiamies vaikuttaa vähän liian hyvältä ollakseen totta.
Luonnehäiriöisen ihmisen persoonallisuuteen kuuluu pinnallisuus, huijaava ja manipulatiivinen käyttäytyminen, patologinen valehteleminen, sekä suureellinen omanarvontunto. Luonnehäiriöisiä henkilöitä on monissa lähteissä luonnehdittu kameleonteiksi, jotka aina tilanteen vaatimusten mukaan vaihtavat väriä. Heillä on tilanteeseen nähden liiallista itsevarmuutta mutta ei todellista pätevyyttä. He aidosti uskovat tietävänsä kaikesta kaiken ja sen, etteivät he koskaan tee virheitä. He lupaavat kuun taivaalta mutta teot eivät vastaa sanoja. Ennemmin kuin huomaatkaan, hyvän ensivaikutelman sinulle synnyttäneestä puhelinkontaktista huolimatta asiasi hoito on siirtynyt toimiston harjoittelijoille eli oikeustieteen opiskelijoille, joilla ei ole tarvittavaa kokemusta asiasi kaltaisista toimeksiannoista. Yleensä tämä johtaa siihen, että juttusi jää makaamaan.
- Asiamies tekee töitä, joita kukaan ei ole pyytänyt ja jotka eivät kuulu prosessin vaiheisiin.
Oikeudellisten asioiden hoidon keskiössä ovat tuomioistuimelle ja riidan toiselle osapuolelle laadittavat kirjelmät. Aivan liian usein olen kuullut tilanteista, joissa raharakas asianajaja on laatinut tuomioistuimelle kirjelmän, jota kukaan ei ole pyytänyt. Tai tilannut ositusprosessissa tutulta ekonomi kaveriltaan laskelmia, joita kukaan ei ole pyytänyt. Tällaisesta työstä laskun maksaa asiakas. Vähän sama kuin lääkäri tekisi lähetteitä tutkimuksiin kaverillensa, joilla ei ole varsinaisen sairauden hoidon kannalta yhtään mitään merkitystä. Millainen lääkäri kehtaisi toimia tällä tavalla?
- Asiamies valehtelee ja uhkailee.
Luonnehäiriöiselle henkilölle ominaiset persoonallisuuspiirteet ilmenevät myös kirjallisissa lausumissa ja sähköpostikirjeenvaihdossa asiakkaan kanssa ja voivat ilmetä esimerkiksi suoranaisina valheina, perättöminä syytöksinä, kyvyttömyytenä tarkastella objektiivisesti omaa käytöstä, vastuuttomuutena, uhkaamisena sekä asiakkaan näkökantojen ja kokemusten mitätöimisenä. ”Vaihda asiamiestä, jos et ole tyytyväinen” on tyypillinen luonnehäiriöisen asiamiehen uhkauksen sisältämä reaktio kriisissä elävän asiakkaan kielteiseen asiakaspalautteeseen. Minun neuvoni tällaiseen tilanteeseen on: vaihda asiamiestä. Jos tarvitset nimiä, niin voit laittaa minulle sähköpostia, ohjaan kyllä niiden asianajajien pariin, joiden toimintatapaan asiakkaan uhkaaminen ei kuulu.
- Asiamies suuntaa huomion prosessin kannalta epäolennaisiin seikkoihin.
Miksi? Koska sillä voi laskuttaa. Ja koska heillä ei välttämättä ole todellista osaamista asiassa. Luonnehäiriöiselle asiamiehelle on vuorovaikutustilanteessa ominaista valehdella, teeskennellä, uhkailla, pyrkiä saamaan toinen osapuoli epävarmaksi, esittää tietävästä enemmän kuin todellisuudessa tietää, keskeyttää, mitätöidä toista osapuolta ja kiinnittää huomio asian kannalta epäolennaisiin seikkoihin. He ovat muita taipuvaisempia johdattelemaan keskustelun epäolennaisiin asioihin, joista he voivat puhua pitkään ja rönsyilevästi. Toisinaan voi syntyä vaikutelma siitä, että henkilö esiintyy ikään kuin kameralle tai suurelle yleisölle. Monologi oikeussalissa voi jatkua minuutteja. Miksi? Koska sillä saadaan itselle huomiota ja yhtiölle laskutettavia minuutteja kassaan. Yleisesti jaettuja tunteita näissä tilanteissa osapuolina olevien henkilöisen toimesta ovat epätietoisuus, hämmennys ja epäusko. Se on kuin huono näytelmä, jota on pakotettu katsomaan.
Luonnehäiriöisten asiamiesten ajattelumaailmaan ei liity käsitystä objektiivisesta oikeudenmukaisuudesta, vaan he kokevat olevansa muiden yläpuolella. He luulevat voittavansa, vaikka mitkään faktat eivät puhu heidän voittamisensa puolesta. He väittävät tosiksi asioita, mitkä tietävät epätosiksi. He ovat liiallisen itsevarmoja. Tämän takia he ovat erityisen taipuvaisia painostamaan asiakkaansa siihen, että ”mennään korkeimpaan oikeuteen asti, siellä voitetaan”. Luonnehäiriöisten suureellisen egon mittasuhteet eivät koskaan lakkaa hämmentämästä minua. Juuri kun luulen kuulleeni oikeusprosessissa osallisena olevalta asiakkailtani tai lakimiesystäviltäni ”kaiken”, tulee taas jotakin sen ylittävää.
- Luonnehäiriöiset asiamiehet eivät menesty muita paremmin oikeudellisten asioiden hoidossa vaan herättävät avointa halveksuntaa alalla.
Olen toisinaan kuullut väitteen siitä, että erityisesti vaikeissa lasten huoltoriidoissa tarvittaisiin mahdollisimman aggressiivinen asiamies. Olen itse asiasta täysin eri mieltä. Tunnen monia lapsioikeutta pääsääntöisesti hoitavia asianajajia ja olen ymmärtänyt heiltä, että suurin osa alalla toimivista asianajajista pyrkii pääsemään asiassa lapsen edun takia mahdollisimman pian sopimukseen. Alalla tiedossa ovat varsin hyvin ne asiamiehet, joiden kanssa tämä on käytännössä mahdotonta. Tällöin edessä on vuosien tai pahimmissa tapauksissa vuosikymmenien kestoinen oikeustaistelu, jonka maksajiksi tulevat lapsen vanhemmat ja lapsi itse. Tällaisen lapsen kokemus itsestä ja kiintymyssuhteet hakataan pirstaleiksi vain sen takia, että asiaa hoiti rahanahne asiamies, joka oman suureellisen egonsa takia oli kyvytön kompromissiin. Olen hoitanut useita tällaisia vanhempiensa oikeusriidassa kaiken keskiössä olleita jälkeläisiä psykoterapiassa ja voin aidosti sanoa, etten tiedä kuvottavampaa ilmiötä oikeuden alalta. Siitä on oikeudellisen asiamiehen myötäelämisen kyky ja halu aidosti nähdä asiakkaansa kärsimys ja etu hyvin kaukana.
Prosessinjohdon näkökulmasta luonnehäiriöisen asiamiehen käyttäytyminen on tuomioistuimen puheenjohtajalle haasteellista jo siksi, että se ei vastaa tavanomaista käsitystämme asiamiesten käyttäytymisestä tuomioistuimessa. Nopein aika, missä olen kuullut puheenjohtajan menettävän malttinsa luonnehäiriöisen asiamiehen ”shown”, on neljä minuuttia. Luonnehäiriöinen ihminen herättää tutkitusti ajan myötä pitempään jatkuvassa vuorovaikutustilanteessa toisessa osapuolessa (tutkimuksissa kyse on ollut oikeuspsykiatreista, tuomioistuimen jäsenistä ja vankilaviranomaisista) lähes yksinomaan negatiivisia tunteita kuten epätietoisuutta, hämmennystä, huvittuneisuutta, närkästystä, epäuskoa, ahdistusta, hermostuneisuutta ja viha tunteita. Teen jälleen vertauksen terveydenhuollon alaan. Kuka haluaisi antaa terveydentilansa hoidon sellaisen henkilön käsiin, joka herättää kanssaihmisissään tällaisia tunteita?
On tärkeää, että luonnehäiriöihin liittyvä käyttäytyminen tiedostetaan erityisesti niillä palvelualoilla, jotka koskettavat ihmisen perusarvoja kuten terveyttä ja oikeudenmukaisuutta. Valitettavasti ei ole olemassa rekisteriä, joka tekisi näkyväksi sen, keillä lakialalla toimivilla oikeudellisilla toimijoilla on vireillä juttuja tuomioistuimessa ns. omissa asioissaan tai miten he niitä hoitavat. Tämä tekisi asioita ja näitä ilmiöitä näkyvämmäksi. Kun yleisesti saatavilla olisi esimerkiksi tieto siitä, että lapsioikeuksien puolustajapuhujana toimiva lakialan toimija on pitänyt vuosien ajan vireillä juttua, jossa pyrkii taloudellisesti hyötymään omista lapsistaan, asettuisi tällaisen henkilön arvomaailma ja tapa toimia todelliseen perspektiiviin. Lakialalla on verraten helppoa luoda naamio, joka ei vastaa lainkaan todellisuutta.
PS.
Luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajia ja asianajajia valvotaan siltä osin, miten heidän toimintansa täyttää asiasta annetut lait. Esimerkiksi oikeudenkäyntiavustajan tulee mm:
- olla asiakkaalleen lojaali sekä parhaan kykynsä mukaan valvoa asiakkaansa etua ja oikeutta
- olla tehtävää vastaanottaessaan ja sitä hoitaessaan esteetön
- hoitaa saamansa tehtävät huolellisesti, täsmällisesti, tarpeellisella joutuisuudella sekä tarpeettomia kustannuksia aiheuttamatta
- ylläpitää ja kehittää ammattitaitoaan sekä seurata oikeuskehitystä erityisesti niillä oikeudenaloilla, joilla hän toimii
- kieltäytyä ottamasta tehtävää vastaan, jos hänellä ei ole sen edellyttämää ammattitaitoa tai jos hän ei muutoin kykene huolehtimaan tehtävän asianmukaisesta hoitamisesta
- vastata kohtuullisessa ajassa saamiinsa oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan tehtäviin liittyviin yhteydenottoihin, jollei se aiemman vastauksen tai muun vastaavan syyn vuoksi ole ilmeisen tarpeetonta.
Ohjeet kantelun tekemiseen löytyvät täältä:
Luvan saaneet oikeudenkäyntiavustajat: https://oikeus.fi/fi/index/oikeushallinto/lautakunnat/oikeudenkayntiavustajalautakunta/kanteluluvansaaneestaoikeudenkayntiavustajasta.html#
Asianajajat:
