Raiskaustrauman hoito EMDR-terapialla: ”Koen, että se oli joku sellainen kylmä vesiämpäri kokemus, että tervetuloa aikuisten maailmaan”

Vastaanotolleni tuli noin 30-vuotias nainen (kutsun häntä tässä Leenaksi), joka kertoi oireilleensa masennuksen ja ahdistuksen kanssa jo nuoresta, mutta teini-iässä aloitettu psykoterapeuttinen hoito oli katkennut hänen tultuansa täysi-ikäiseksi. Leena kertoi kärsivänsä erityisesti ahdistuksesta sosiaalisissa tilanteissa ja saaneensa myös paniikkikohtauksia vaihtelevasti parin viime vuoden aikana. Paniikkikohtaukset olivat lähes aina ilmenneet miesten seurassa.

Leena kertoi, että hänet oli 16-vuotiaana raiskattu hänelle entuudestaan tutun nuoren miehen toimesta. Se oli tapahtunut juhlimisen jatkoilla, joissa kaikkien mentyä nukkumaan mies oli ollut sukupuoliyhteydessä Leenan kanssa vastoin tämän tahtoa. Leena kertoi ns. jäätyneensä tilanteessa ja olleensa kykenemätön tekemään tai sanomaan mitään. Miehen kaveri oli katsonut tapahtumaa vierestä. Leena ei koskaan tehnyt tapahtumasta rikosilmoitusta.

Leenan sanoitti toivomakseen tulokseksi psykoterapiasta sen, että hän saisi elämänsä normaaliksi ja ei enää miettisi raiskausasiaa. Hänellä todettiin IES mittarilla arvioituna jonkin verran post-traumaattisen stressihäiriön oireita, erityisesti mieleen tunkevia ajatuksia ja kehollista ahdistuneisuutta. Hän kertoi, että pahinta tapahtumassa oli se, että hän koki syyllisyyttä siitä.

Ensimmäisellä hoitokerralla pyysin Leenaa keskittymään ko. kohdemuistoon ja ohjasin häntä nimeämään kyseiseen tapahtumaan ja siihen edustavaan mielikuvaan liittyvän kielteisen ajatuksen itsestään. Leena sanoi ”olen arvoton ja likainen”. Vaihtoehtoiseksi kohdemuistoon liitettäväksi myönteiseksi kognitioksi Leena valitsi ”olen arvokas ja se ei ollut minun syy”. Sen todenmukaisuus tuntui ennen poisherkistämisen aloittamista asteikolla yhdestä seitsemään yhdeltä (1 = tuntuu täysin väärältä ja 7= tuntuu täysin oikealta). Kohdemuisto herätti Leenassa vastaanotolla pakokauhun ja neuvottomuuden tunteita, sekä mielen että kehon tasolla. Hän koki kohdemuistoon liittyvän mielikuvan häiritsevyyden tunteen voimakkuuden olevan asteikolla 0-10 kymmenen. Ensimmäisen 45 minuuttia kestäneen hoidon aikana mielikuvan häiritsevyys laski kymmenestä kahdeksaan.

Toisella hoitokerralla molemminpuolinen näköärsykkeellä annettu stimulaatio aloitettiin Leenan keskittyessä kohdemuistoon. Alla on kuvattu Leenan (L) mielen prosessointi vaiheittain bilateraalisen stimulaation edetessä ja kestäessä kerrallaan noin 20-30 sekuntia. Tekstin pituuden supistamiseksi jokaista bilateraalisen stimulaation (BLS) vaihetta ei merkitä, vaan ne toistuvat Leenan antaman palautteen jälkeen aina suhteellisen saman kestoisina. Kohdemuistoon liittyvän mielikuvan häiritsevyys oli hoidon alussa asteikolla 0-10 seitsemän.

L1: Kuva on pysähtynyt.

BLS

L2: Vaikeampi saada kiinni siitä.

BLS jne.

L3: Muistan, että mua rupes väsyttämään hirveesti. Mulla oli sellainen olo, että olen turvassa ja siksi jäin sinne.

L4: En tehnyt mitään väärää. Tuntuu epäreilulta, en antanut vinkkejä tai lupaa mihinkään.

L5: Mulla pyörii päässä ”mä olen syytön”.

L6: Yritän ymmärtää sitä toista ihmistä, mutta en osaa nähdä sen kannalta.

L7: Ällöttää kun muistan sen kosketuksen.

L8: Musta tuntuu, että olen väline.

L9: Musta tuntuu, että vaikka joku toinen ajattelee ettei mulla ole arvoa, niin ehkä se ei ole koko totuus.

L 10: Mä olen vihanen itselleni, mutta myös sille toiselle.

L11: En tiedä yritinkö hakea jotakin hyväksyntää tai olla kaveri tai miksi olin siellä.

L 12: Mun luottamus on rikottu.

L 13: Vaikea pysyä muistossa, sitä ryhtyy analysoimaan ulkopuolelta.

L 14: Tuntuu että on kaksi erillistä asiaa. Miksi mä edes olin siellä ja mihin se johti

Terapeutin kognitiivinen väliintulo: Miksi olit siellä?

L 15: Ne tyypit oli siistejä, mukavia, cooleja.

L 16: Hain hyväksyntää. Että kuulun johonkin porukkaan.

Terapeutin kognitiivinen väliintulo: Olitko kokenut kuulumattomuutta?

L 17: Tosi pienestä saakka.

L18: Olen aina ollut tosi avoin tutustumaan uusiin ihmisiin. Musta tuli tosi varovainen. Rupesin rakentamaan muuria.

L 19: Tuntuu, että mun arvo määräytyy siitä, mitä sen hyötyä musta on

L 20: Mun on jotenkin vaikea… tuntuu että se määrittää vahvasti mun identiteettiä miesten seurassa. Aina pelko taustalla on, että mitä hyötyä mulla on.

Terapeutti: Palataan kohdemuistoon, mitä huomaat nyt?

L 21: Vaikea päästä käsiksi.

L 22: Pelkäsinkö sanoa ei sen takia että mua ei hyväksyttäisi… Jos se toinen olisi flirttaillut tms. niin en olis jäänyt sinne.

L 23: Hätäännyin, ei ollut aikaa miettiä.

L 24: Jollain tavalla hyväksyin sen mitä tapahtuu hinnaksi siitä, että arvostetaan.

L 25: Epätoivon.

L 26: Jotenkin yritän miettiä, että miten mä näkisin ton ettei se määritä mun arvoa.

Terapeutin kognitiivinen väliintulo: Jos nainen joutuu seksuaalirikoksen uhriksi, niin kertooko se naisen arvosta?

L 27: Ei.

L 28: Se ei ole mun vika.

L 29: Se, miten joku ehkä arvottaa maa ei määritä totuutta.

L 30: Tuli sisäinen wow -elämys että olen ihan arvokas.

L 31: Ei mitään lisää tai uutta.

Terapeutti: Kuinka häiritsevältä tapahtuma tuntuu nyt?

L 32: 2-3, koska siinä on vielä sitä likaisuutta.

L 33: syyllistän itseä siitä, että olisi pitänyt pystyä sanomaan ei.

L 34: Koen että se oli joku sellainen kylmä vesiämpäri kokemus, että tervetuloa aikuisten maailmaan.

L 35: koin, etten ollut tietoinen pelisäännöistä.

L 36: Olisi jotenkin pitänyt olla varovaisempi.

L 37: Nyt on enneminkin surullinen olo.

L 38: Jäin jumiin likaisuuteen.

Terapeutti: Missä kohtaa kehoasi likaisuus tuntuu nyt?

L 39: Rinnan ja kaulan alueella.

Terapeutti: Ottaisitko kätesi ja hiero sitä sille alueelle ja laita käsi sitten esille, niin että näen sen.

L 40: Huomaan, että osa painosta on kädessä.

Terapeutti: Katso kättä, onko siinä likaa?

L 41: Ei…se likaisuus on kuvitelmaa.

L 42: Vaikka se likaisuus on epämiellyttävä, se on osa vain yhtä tapahtumaa.

L 43: Se tuntuu jotenkin irtonaisemmalta.

L 44: Koin että olen valmis päästämään irti siitä jollain tasolla, sen ei tarvii määrittää mua.

L 45: On jotenkin vapautuneempi olo.

Terapeutti: Kuinka häiritsevältä tapahtuma tuntuu nyt?

L 46: Haluaisin sanoa yksi.

Terapeutti: Lähdetään juurruttamaan positiivista kognitiota siihen tapahtumaan. Onko ”olen arvokas ja se ei ollut minun syytä” edelleen sopiva positiiviseksi kognitioksi?

L 47: Kyllä.

Terapeutti: Kuinka todelta se tuntuu nyt jos 7 on täysin todelta ja 1 täysin väärältä?

L48: Kuusi.

Terapeutti: Hyvä, liitä se tapahtumaa edustaviin mielikuviin.

L 49: On jotenkin jopa vahingoniloinen olo, mä en anna ton tapahtuman enää määrittää itseäni.

L 50: Jotenkin sellainen itsensä voittaminen.

L 51: Ehkä mun pitäis arvostaa itseä vielä enemmän tämän tapahtuman johdosta.

Kohdemuiston prosessointi neutraaliksi ja myönteisen kognition liittäminen siihen kesti kokonaisuudessaan 105 minuuttia. Käytetty aika ja Leenan tuottaman materiaalin sisältö edustaa hyvin tyypillistä raiskaustrauman EMDR-hoidon käsikirjoitusta. Tämän minun ja Leenan yhdessä sopiman kirjoituksen viesti on se, että raiskaustraumasta on mahdollista päästä pysyvästi eroon, eikä se edellytä vuosia jatkuvaa keskusteluterapiaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *